Krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS: tunnistaminen ja hoitokeinot

Tyypillisiä CFS-oireita ovat esimerkiksi lämpöily, sydämentykytys, voimattomuus ja nopea uupuminen pienestäkin rasituksesta.

Oireet jatkuvat yli kuusi kuukautta ja voivat sisältää viivästyneen uupumusreaktion.

Uni ei virkistä, ja potilaat voivat parhaiten illalla.

Ortostaattiset oireet ovat yleisiä, ja fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky ovat vaikeutuneet.

Infektio voi laukaista CFS:n.

Myös infektion kaltaiset immuuniaktivaatiot, rokotukset, anestesia tai synnytys voivat olla laukaisevia tekijöitä.

Suuri henkinen stressi tai äärimmäinen liikunta voi myös laukaista tilan.

Ylikuormitus autonomisessa hermostossa voi liittyä CFS:ään.

Yksilöllinen alttius vaikuttaa, ja urheilijat voivat altistua ylikuntoon liittyvälle CFS:lle.

Resilienssi ja stressinsietokyky voivat vaikuttaa sairastumiseen.

Hoidossa riittävä suolan saanti voi olla tärkeää, koska CFS-potilailla syke nousee helposti ja verenpaineen ylläpito vaatii suurempaa sykettä.

Natriumin erittyminen virtsaan voi olla lisääntynyt, mikä voi johtaa suolan menetykseen ja jatkuvaan janoon.

CFS on tullut poliittiseksi asiaksi, jossa pelätään sen leviämistä ja siihen liittyvää hysteriaa. Tulkintamallit ja stigma estävät järkevän tutkimuksen ja hoidon edistämisen, sillä pelätään sen vaikutuksia työkykyyn ja yhteiskuntaan.

Diagnoosin saaminen on vaikeaa, koska CFS:tä ei voida diagnosoida yksinkertaisilla testeillä ja se voidaan sekoittaa muihin sairauksiin kuten ADHD:hen. Tämä johtaa vääränlaisiin hoitopolkuihin ja lääkityksiin.

CFS:n taustalla saattaa olla autonomisen hermoston poikkeava toiminta, mikä voi selittää muita sairauksia, kuten autoimmuunisairauksia. Tämä poikkeava toiminta vaikuttaa esimerkiksi verenkiertoon ja energian tuotantoon kehossa.

Potilailla on yhteisiä piirteitä, kuten ulkoisesti terveen näköinen olemus, katsekontaktin ottaminen ja verbalisoinnin vaikeudet. He saattavat olla yllytyshulluja ja vaikuttaa energisiltä, vaikka todellisuudessa kärsivät suuresta väsymyksestä.

Potilailla voi olla univaikeuksia, joita liittyy verenkierron häiriöihin. Verenkierron ongelmat voivat vaikuttaa kudosten hapensaantiin ja aiheuttaa monia muita oireita, kuten kylmiä käsiä ja jalkoja.

Hoito perustuu kliiniseen kokemukseen ja yksilölliseen lääketieteelliseen tukeen, kuten ravintoinfuusiot, nesteytys, ja lääkkeet sympaattisen hermoston tukemiseksi

Yleinen ymmärrys kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja sen mekanismeista on puutteellinen. Tästä johtuen hoitomenetelmät voivat vaihdella suuresti ja hoitovastus voi olla vaikea saavuttaa .Ruotsissa ja Suomessa on samankaltaisia haasteita, kuten hoitovaihtelua ja lääketieteellisen yhteisön epäilystä. Potilaita saatetaan kohdella psykosomaattisina tapauksina .

Lääketieteen koulutuksessa ei käsitellä riittävästi kroonista väsymysoireyhtymää. Toiminnallisten häiriöiden koulutus on aktiivista, mutta tämä tauti jää usein huomiotta .

Tulevaisuudessa tarvitaan lisää lääketieteellistä tutkimusta, resursseja ja ymmärrystä tämän sairauden hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi .