Unitutkija ja professori Olli Polo on nähnyt uransa aikana asioita, joita ei uskalleta sanoa ääneen. ME/CFS-potilaita, jotka eivät pysty avaamaan silmiään kahteen vuoteen. Potilaita, joille kerrotaan, että sairaus on psyykkistä – vaikka fyysinen näyttö on selkeä. Lääkäreitä, jotka eivät uskalla määrätä turvallista hoitoa, koska kirjat eivät sitä salli. Haastattelussa Polo puhuu avoimesti tieteen rajoista ja taloudellisista intresseistä tutkimustyön taustalla, selittää miksi uni on ennen kaikkea autonomisen hermoston lataamiseen – ei aivojen toimintaan – ja avaa sen, miksi juuri ahkerat, empaattiset ja innovatiiviset ihmiset ovat ME/CFS:n suurin riskiryhmä.
Heräsikö ajatuksia? Jaa mietteesi ja kommentoi alle. :)