Eräs tapa juhlia kuusikymppisiä

Ota tämä kirjoitus vain viihteellisenä lukuna älä heti yritä istua yhtä kauan kylmässä kuin minä kerran tein synttärieni kunniaksi. On mahdollista totuttautua hämmästyttävän pitkiin kylmäaltistuksiin, kunhan ensin oppii tuntemaan hypotermiaa edeltävät tuntemukset. Adaptoituminen tapahtuu ainoastaan, kun emme taistele. Hypotermia on kehon taistelu kylmää vastaan ilman adaptoitumista. Tämän takia on hyvä oppia tunnistamaan merkit lähestyvästä hypotermiasta, jotta voi tulla pois ajoissa.

Haluan kääntää sanonnan ”vähemmän on enemmän” sanonnaksi ”enemmän on enemmän”. Pidemmät ajat kylmässä antaa enemmän stimulaatiota ruskean rasvan aktivointiin, joka vuorostaan ohjaa lukemattomia toimintoja kehon aineenvaihdunnassa. Muun muassa verensokeri stabiloituu ja insuliiniherkkyys kasvaa. Insuliiniherkkyys on insuliiniresistenssin, kakkostyypin diabeteksen esiaste, vastakohta. Ruskea rasva on kuin oma elin kehossa, joka kommunikoi muiden elinten kanssa. Mentaalisesti on hyvin voimaannuttava pystyä olemaan pitkään kylmässä palelematta. Onhan kylmä aina kylmää, mutta se on eri asia kuin palella.

Ole varovainen miten nopeasti pidennät aikojasi kylmässä. On mahdollista sopeutua yllättävän pitkiin aikoihin mutta se on tapahduttava asteittain.
– Magnus Appelberg

Onko kylmää vai paleletko?

Jos pukeudun liian kevyesti kun menemme kävelylle, vaimoni kysyy onko minulla kylmä ja palelenko. Vastaan, että on, minulla on kylmä, mutten palele. Kylmän kokeminen on eri asia kuin täristä kylmästä. Tärinä on kehon ponnistus lämmitellä. Vasta kun tärisen sanon, että palelen. Kun istun avannossa en palele, mutta koen voimakasta kylmän tuntemusta. Sormia ja varpaita voi särkeä kylmästä ja jopa menettää tuntoa niistä. Tästä huolimatta en palele. Vasta kun alan täristä sanon, että palelen ja silloin onkin jo kiire pois kylmästä.

Jos alan täristä kylmäaltistuksen aikana, hypotermian ensimmäinen aste on alkanut. Se ei ole vielä vaarallista, mutta tulee voimistumaan epämiellyttävällä tavalla hetken päästä. Voimistuminen nopeutuu mikäli menen suoraan saunaan tai lämpimään suihkuun. Tuntuu ristiriitaiselta istua saunan kuumuudessa ja täristä kylmästä. Voi tuntua jopa epätoivoiselta, eikö tämä ikinä lopu. Terveelle henkilölle tämä ei ole vaarallista, mutta kuitenkin hyvin epämiellyttävää. Neuvon välttämään tätä.

Tähän tärisevään tilaan joutuu joko sen takia, että menee liian nopeasti kuumaan lämmittelemättä liikkeillä ensin, tai koska on yksinkertaisesti ollut liian kauan kylmässä.

Ole varovainen miten nopeasti pidennät aikojasi kylmässä. On mahdollista sopeutua yllättävän pitkiin aikoihin mutta se on tapahduttava asteittain.

Ota rennosti ja keskity hengitysten laskemiseen kylmässä. Niin kauan kun hengityksen tempo pysyy rauhallisena etkä tärise, kaikki on hyvin.

Minuutti per vuosi johti tuntiin pakastinavannossa.

Kun 60-vuotispäiväni lähestyi ja pohdin tekisinkö erään joogaperinteen mukaan taaksetaivutuksia, seisten alas siltaan ja siitä takaisin ylös, yhtä monta kuin vuosia mitä tulisin täyttämään. Selkäni esitti vastalauseen, joten muutin haasteen tunniksi nollaasteisessa vedessä. Minuutti per täytetty vuosi.

Tarkoitusta varten minulla oli jo pakastinavantoni. Syntymäpäiväni on 11. syyskuuta ja nyt elettiin jo elokuun alkua. Tähänastinen ennätykseni oli puoli tuntia avannossa. Muistan siitä kerrasta, että se oli ollut kunnon syväjäädytys. Ajan tuplaaminen vaatisi paljon harjoitusta. Samalla saisin testattua kuinka usein ja kuinka paljon minun tulisi istua kylmässä, jotta voisin nostaa kapasiteettiani näin paljon.

Koko kesän olin uinut pelkästään meren tarjoamissa lämpötilassa, joten aloitin kymmenen minuutin istumisella pakastimessa ja pääsin 25 minuuttiin kahdessa viikossa. Kaikki sujui ilman hypotermiaa ja pelkästään miellyttävillä kokemuksilla. Toiseksi viimeisellä viikolla ennen H-hetkeä pääsin 45 minuuttiin ilman suurempia jälkivärinöitä. Keho alkoi tottua ja pystyin jopa astumaan suoraan lämpimään suihkuun kylmien istuntojen jälkeen.

Kun viimeinen viikko alkoi, minulla oli vielä 15 minuuttia parannettavana.

Kun synttäripäivä koitti, valmistauduin tavalliseen tapaan pitkillä ja rennoilla uloshengityksillä 20 minuutin ajan.

– Saat selkääsi jos et pääse ylös pakastimesta!
Vaimoni oli oikeasti huolissaan ja pelkäsi, että paleltuisin.
– Pidän pään kylmänä, hyvin tässä käy.

Ensimmäiset 50 minuuttia meni hyvin, hengitys toimi niin kuin sen pitikin, mutta sen jälkeen aloin palella. Viimeiset minuutit tärisin kunnolla mutta koska olen itsepäinen, ja tämä oli kerran elämässä tapahtuma, jatkoin loppuun saakka. Kun kello soi täyden tunnin kohdalla sain onnittelut kuorolta joka koostui vaimostani, tyttärestäni ja muutamista kollegoistani. Nousin ulos pakastimesta omin voimin ja seisoin yllättävän vakaasti ilman tukea. Lämmin suihku ja tee 20 minuutin ajan ja sen jälkeen hitaita punnerruksia vielä 20 minuuttia. Tämän jälkeen keho oli palautunut normaalilämpöön ja pää oli selkeän kirkas taas.

– Mitä olet oppinut?
Kaikki kysyivät kuin kuorossa.
– Tuntuu siltä kuin olisin voittanut maailmanmestaruuden, olen teräsmies itse. En kuitenkaan pysty nostamaan kerrostaloa, mutta tuntuu ettei mikään voisi ikinä häiritä mielenrauhaani. Nyt tiedän miten nopeasti voi sopeutua pitkään jääkylpyyn. Sen lisäksi minun ei tarvitse enää olla varovainen lämmittelyn kanssa, pystyn menemään suoraan kuumaan suihkuun ilman haittavaikutuksia.
– Minkä takia naurat koko ajan?
– Olen niin pilvessä endorfiineista, dopamiinista, serotoniinista ja oksitosiinista etten pysty lopettamaan.
Näin alkoi kuusikymppiseni.