Akne tietopaketti - TerveysSummit

Akne

Akne (acne), finnitauti, on talirauhasen tulehduksesta johtuva krooninen ihosairaus, joka erityisesti vaivaa murrosikäisiä. Melkein jokaisella meistä on jossain elämän vaiheessa ollut finnejä joko muutamana märkänäppylänä, mustapäänä tai vaikeana aknena. Useimmilla akne sammuu murrosiän jälkeen, mutta se saattaa toisinaan kiusata myös aikuisiällä. Lieviä akneoireita esiintyy noin 80-90 %:lla ja vaikeita noin 2-3 %:lla nuorista. Todellista aknetautia esiintyy lähes joka toisella nuorella.

Aknen syistä ja syntymekanismeista

Aknen perimmäisiä syitä ei ole täysin pystytty selvittämään. Tiedetään, että sen synnyssä tärkeitä ovat lisääntynyt talineritys eli seborrea, lisääntynyt tai muuttunut talirauhasten bakteerikasvu, talirauhasen tiehyeen liikasarveistuminen (hyperkeratoosi) ja tukkeutuminen sekä ihotulehdus. Aknen syntyyn vaikuttaa paitsi joukko hormonaalisia ja perinnöllisiä tekijöitä myös ravitsemustasapainohäiriöt. Erilaiset puutostilat häiritsevät solujen aineenvaihduntaa, mutta aiheuttavat myös heikentynyttä immuniteettiä eli vastustuskyvyn häiriöitä. Vaikka pienoisravintotekijöiden kuten vitamiinien ja hivenaineiden osuutta aknessa perinteisesti ei huomioidakaan, on olemassa paljon tutkimustietoa siitä, että niillä on keskeinen merkitys myös ihosairauksissa.

Talivuoto riippuu hormonitasapainon häiriöistä. Lisääntynyt miessukupuolihormonien eli androgeenien eritys lisää talivuotoa. Myös talirauhanen voi olla herkistynyt androgeeneille. Talirauhasen epiteelisolujen lisääntyminen muodostaa sarveistulpan, joka tukkii talirauhasen ulkoaukon. Sen sisällä viihtyvät normaalisti hyväluontoiset bakteerit kuten Propionibacterium acnes sekä staphylococcus epidermidis. Ensin mainittu tuottaa lipaasi-nimistä entsyymiä, joka hajottaa talikertymän triglyseridejä pitkäketjuisiksi vapaiksi rasvahapoiksi, joilla on taas tulehdusta aiheuttavia (inflammatorisia) ominaisuuksia. Runsaasti erittyvä tali pullistaa karvatupen seinämää, joka saattaa revetä ja aiheuttaa tulehduksen ympäröiviin kudoksiin. Akneoireiden vaikeusaste riippuukin tulehdusreaktioiden voimakkuudesta ja laajuudesta ympäröivässä kudoksessa.

Aknetaipumusta pidetään osittain perinnöllisenä. Varsinkin seborrea-taipumus liittyy sukuun. Hormonaalisilla tekijöillä on vaikutusta. Naisilla aknenäpyt ilmaantuvat usein ennen kuukautisia, mikä johtunee laskevasta estrogeenitasosta ja samalla lisääntyvästä keltarauhaserityksestä. Ulkonaisesti tai sisäisesti käytetyt lääkkeet kuten kortisoni, litium ja kouristuslääkkeet voivat aiheuttaa aknea. Varsinkin nuorilla tytöillä ja nuorilla naisilla jatkuva finnien puristelu saattaa johtaa turhiin tulehdusreaktioihin ja syviin aknemuodostumiin.

Aknen eri tyypit

Nuoruusiällä aknen kuva on varsin monimuotoinen eli potilaalla yleensä esiintyy yhtäaikaisesti komedoja (karvatupen laajentumia), näppylöitä (papuloita) ja märkäpäitä (pustuloita), mutta vaikeimmissa muodoissa myös kyhmyjä (noduluksia) ja näiden yhtyessä ontelomaisia muodostumia (kystia).

Lievissä aknesairauksissa saattaa esiintyä pelkästään komedoja. Ns mustapäät ovat avoimia komedoja ja sulkeutuneet komedot eli valkopäät esiintyvät runsaasti varsinkin leuassa, otsassa ja nenänpielissä. Komedovaiheessa akne ei ole tulehtunut.

Näppylä-märkäakne eli papulopustuläärinen akne on yleisin muoto. Tässä vaiheessa aknemuutokset ovat tulehtuneet ja potilaalla on näppylöitä ja märkäpäitä nähtävissä.

Näiden lisäksi tunnetaan myös ns nodulaarinen akne (kyhmyinen akne). Kyhmyn eli nodulusten läpimitta on yli 5 mm. Vaikeassa aknessa ne ovat yhtyneet monilokeroisiksi käytäviksi, joiden seinään on tullut epiteelisolukerros. Puhjetessa tai avattaessa tulee esille verensekaista märkää.

Hoito

Hoitoa valittaessa tulee tehdä selvä ero tulehduksellisten (paupulopustelit, nodulukset ja kystat) ja ei-tulehduksellisten (komedot) tautimuotojen välillä. Hoidossa pyritään vähentämään talineritystä, bakteerikasvua ja tiehyeen liikasarveistumista.

Ihon puhdistus päivittäin on tärkeää lisääntyneen talinerityksen vuoksi. Saippua on käyttökelpoinen pesuaine, mutta hyvin rasvaisen ihon voi pestä kuivattavilla pesunesteillä kuten Lactacyd ja Avecyd. Iho on muistettava puhdistaa huolellisesti aina kosmetiikan käytön jälkeen.

Paikallinen hoito

Ihon liiallista sarveistumista voidaan kohtalaisen tehokkaasti hoitaa voiteilla, jotka sisältävät tritioniiniä eri pitoisuuksina. Sillä on haittavaikutuksena ihon ärsyyntyminen, joka aluksi ilmenee ohimenevänä pistelyn tunteena ja punoituksena sekä ihon lievänä kuoriutumisena. Herkkäihoisille tämä lääke ei kunnolla sovellu ja usein lääkkeen teho heikkenee. Vähemmän ärsyttävä ihon sarveistumista vähentävä voide on atselaiinihappo, mutta se ei ole yhtä tehokas. Myös paikallisia antibioottivoiteita voidaan käyttää. Toisinaan valohoidosta on ohimenevää hyötyä. Osa hankalimmista aknemuutoksista paranee arpeutuen.

Sisäinen lääkehoito

Keskivaikean ja vaikean aknen hoidossa tarvitaan sisäisiä lääkkeitä. Bakteeritulehduksen hoitoon tarvitaan antibiootteja ja naispotilailla hormonitasapainon korjaukseen E-pillereitä.

Perinteiseen aknehoitoon kuuluu edellä mainittujen lääkkeiden lisäksi valohoito, kortisonivalmisteet sekä sisäinen lääkehoito vahvalla kemiallisella lääkkeellä, isotretioniinilla, joka on kemiallisesti lähellä beetakaroteenia. Lääke aiheuttaa sikiövaurioita, joten sitä ei voida antaa raskaana oleville ja sen hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat ihon ja limakalvojen kuivuminen sekä melko usein maksavauriot. Hinnaltaan lääke on kallis, se tehoaa nopeasti akneen, mutta akne usein uusii eikä uusi kuuri useinkaan tehoa kovin hyvin.

Antibioottihoito

Antibiooteista parhaimmat vaihtoehdot ovat tetrasykliinit ja erytromysiini. Tetrasykliinit ovat olleet laajassa kliinisessä käytössä jo vuosikymmenien ajan. Ne voivat estää bakteerien ja muiden mikrobien kasvua, mutta niillä on havaittu olevan erityisesti anti-inflammatorisia (tulehdusreaktioita estäviä), syöpäsolujen kasvua estäviä (antikarsinogeenisiä) sekä antioksidatiivisia vaikutuksia. Eräät tutkijat ovat esittäneet, että tetrasykliinit saattaisivat estää aknearpien syntyä vähentämällä annoksesta riippuen tulehdusprosessissa keskeisen entsyymin, proteiinikinaasi C:n aktiivisuutta. Tavallisesti vaikeimmissa aknen muodoissa pitkäaikainen useita kuukausia kestävä tetrasykliinilääkitys kuuluu hyvää hoitoon. Allekirjoittaneen “suosikkiantibiootti” on pitkään ollut lymesykliini (Tetralysal), jossa tetrasykliini on yhdistetty lysiini-nimiseen aminohappoon. Lymesykliini imeytyy kokonaisuudessaan ohutsuolen alueella, joten se ei häiritse tavanomaista paksusuolen bakteerikasvustoa.

Laajennettu antioksidanttihoito

Tässä yhteydessä on syytä ottaa esille käsite “antioksidanttihoito”. Laajennettuun antioksidanttihoitoon kuuluu paljon erilaisia aineita. Tärkeän ryhmän muodostavat elimistölle välttämättömät pienoisravintotekijät, kuten monet vitamiinit, hivenaineet, aminohapot ja rasvahapot. Siihen kuuluu myös lukuisa joukko kasvikunnan antioksidantteja, joita saadaan ruuan kautta ja myös rohdoslääkkeistä. Sen lisäksi muutamilla kemiallisilla lääkkeillä on myös selvä soluja suojaava vaikutus. Mielestäni parhain tämän ryhmän edustaja on lymesykliini, josta minulla on lähes pelkästään positiivisia kokemuksia 30 vuoden lääkäriurani aikana.

Tukihoidon merkityksestä aknessa

Iho on eräs suurimmista elimistä. Sen kokonaispaino voi olla 4 kg ja pinta-ala noin 1,5-2 m2. Ihossa tavataan toista kymmentä erilaista solutyyppiä. Lisäksi ihon sisällä on erillisiä toiminnallisia elimiä kuten hiki- ja talirauhasia sekä karvatuppeja. Ihon sisällä on valtimoita, laskimoita ja hermosäikeitä sekä karvankohottajalihas. Ihon solujen ja sen apuelinten toiminta on tyypillistä soluaineenvaihduntaa, johon osallistuu jaottelutavasta riippuen yli sata erilaista pienoisravintotekijää.

Iholla on lukuisia eri tehtäviä. Siinä tapahtuu paljon immunologisia tapahtumia, joihin osallistuu 13 eri solutyyppiä. Immunologian oppikirjassa jo 80-luvun alussa on esitetty miten tietyt vitamiinit ja hivenaineet ovat aivan välttämättömiä immuunijärjestelmän toiminnalle. Ihon toiminnan ylläpidossa ja häiriöiden hoidossa tarvitaan elimistölle välttämättömiä pienoisravintotekijöitä ja muita antioksidantteja siinä kuin minkä hyvänsä muun elinjärjestelmän lääketieteellisessä hoidossa. Tukihoidot ovat siis tulleet hyvin vahvasti mukaan ihosairauksien hoitoon.

Ihon kautta imeytyy monenlaiset ravintotekijät ja lääkeaineet. Niinpä ihon tukihoito voidaankin jakaa kahteen ryhmään:
– ulkoinen lääkitys paikallisesti ihosoluja ravitsevilla voiteilla tai muilla valmisteilla
– sisäinen lääkitys suun kautta otettavilla ravintotekijävalmisteilla.

Esimerkki tukihoidon vaikutuksista

Eräs nuori nainen tuli hoitooni 24 vuoden ikäisenä. Noin 20 vuoden iässä isän kuoleman aikoihin alkoi tulla aknea kasvoihin ja jonkin verran selän ja rintakehän iholle. Akneongelmaa oli hoidettu tetrasykliiniryhmän lääkkeillä useaan otteeseen. Varhaislapsuudessa oli ollut ruoka-allergiaa ja muita allergisia ongelmia. Hiukset olivat kasvaneet vahvoiksi ja ulottuivat vyötärölle asti. Aknen syntyaikoihin alkoi esiintyä liiallista hiustenlähtöä. Hiusten määrä oli pienentynyt noin puoleen. Vuoden aikana oli ollut mielialan vaihteluja ja oli usein tuntenut itsensä jollain tavalla masentuneeksi. Välillä hän oli tullut herkästi agressiiviseksi ja mieliala oli vaihdellut laidasta laitaan.

Laboratoriotesteissä todettiin, että veren seleenitaso oli huomattavan matala. Myös seerumin beetakaroteenitaso oli hyvin matala. Ubikinonin, sinkin, B1-, B2- ja B6-vitamiinin taseet olivat melko matalia. Rasvahappoanalyysissä todettiin tärkeät omega-3-sarjan rasvahapot ALA, EPA ja DHA olivat huomattavan matalia.

Noin 3½ kuukauden kuluttua toisella vastaanotolla potilas kertoi laajan tukilääkityksen vaikutuksista. Hiusten lähtö loppui hiljakseen noin neljän viikon aikana. Olin kirjoittanut hänelle Tetralysal-kuurin, jonka hän aloitti välittömästi ja jatkoi viisi viikkoa. Sinä aikana iho tuli erittäin terveeksi. Kun hän oli ollut ilman antibioottia noin 4-5 viikkoa, tuli muutamia finnejä kasvoihin, mutta ei enää muualle.

Ihon ulkoinen tukilääkitys

Ihosairauksien paikallisessa lääkinnässä on kolloidaalinen piidioksidi (Silicol SKIN) osoittautunut myös tehokkaaksi. Piigeelin vaikutusta aknessa tutkinut ihotautien professori Lassus on käyttänyt valmistetta sekä ulkoisesti että sisäisesti. Aknessa piigeelin vaikutus kohdistuu suoraan pinnallisiin sarveissoluihin. Kuolleet sarveissolut täyttävät karvatupen aukon estäen talin vuodon ulos, jolloin bakteeritulehdus voi käynnistyä. Ulkoinen edullinen vaikutus perustuu piigeelin tehokkaaseen adsorboivaan kykyyn. Se ottaa sisäänsä paitsi kuolleita epiteelisoluja myös iholla olevaa muuta kuollutta materiaalia, bakteereita sekä talia. Piigeelillä on rasvaa sitova vaikutus. Nykypäivän kemiallisessa ympäristössä iho on alttiina erilaisille kemiallisille epäpuhtauksille, jotka häiritsevät ihon normaalia aineenvaihduntaa. Säännöllinen piigeelin käyttö poistaa ihon ulkopuoliset kemialliset epäpuhtaudet.

On osoitettu, että pii on elimistölle välttämätön pienoisravintotekijä, alkuaine, jota on kaikkien solujen koostumuksessa. Erityisen runsaasti sitä on sidekudoksen ja tukikudoksen soluissa vaikuttamassa mm ihon, kynsien ja hiusten kuntoon. Pii vaikuttaa ihon elastisuuteen. Kollageenituotannossa tärkeän glukosaminoglukaanin tuotannossa pii on myös välttämätön.

Professori Lassuksen tutkimuksessa vuodelta 1996 30 potilaalla, puolet sai Saguna Silicolia sekä paikallisesti että sisäisesti. 15 kuului vertailuryhmään. Komedojien määrä väheni 48:stä 15:een, plaseboryhmässä ei ollut vähentymistä. Papuloiden lukumäärä väheni 11:stä 1:een; plaseboryhmässä ei muutosta. Märkänäppyjen määrä väheni 7:stä 0:aan, plaseboryhmässä ei huomattavaa muutosta. Ihon rasvaisuusindeksi putosi 193:sta 88:aan, kun taas plaseboryhmässä indeksi ei muuttunut tilastollisesti merkittävässä määrin.

Ihon sisäinen tukilääkitys

Hoitaessamme monia eri rappeutumissairauksia lääkkeellisillä (farmakologisilla) annoksilla erilaisia pienoisravintotekijöitä ja rohtolääkkeitä olemme toistuvasti nähneet, että ihossa tapahtuu erilaista tervehtymistä. Myös aknen hoidossa tulokset ovat selvästi positiivisia.

Aknen hoidossa on perinteisillä hoidoilla oma tärkeä merkityksensä, mutta hoitotulokset ovat usein riittämättömiä eivätkä vaikuta potilaan elimistön muita häiriöitä korjaavasti. Sen vuoksi ammattimaisella tukihoidolla, joka perustuu ravintotekijätasemittauksiin, voidaan tehokkaasti hoitaa akneongelmaa. Nykyään tiedetään, että ihon kautta voidaan annostella kaikkialle elimistöön vaikuttavia lääkkeitä. Myös paikallisia ihon tukihoitolääkkeitä kuuluu käyttää modernissa aknen hoidossa.