Lisää elinvoimaa ja keveyttä - Kehon happo-emästasapaino kuntoon

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Tuntuuko kehosi aamuisin kankealta, tai oletko huomannut väsymystä tai nivelten herkkyyttä ilman selkeää syytä? Moni ei tule ajatelleeksi, että näiden oireiden taustalla voi olla kehon krooninen happamuus. Kun elimistön pH-tasapaino kallistuu liikaa happaman puolelle, se voi vaikuttaa kehoon monin tavoin – erityisesti tulehduksien, nivelten ja luuston hyvinvoinnin kannalta. Mutta miten kehon pH-arvoa voidaan tasapainottaa luonnollisesti?

Happo-emästasapaino – miksi se on tärkeää?

Kehon happo-emästasapaino tarkoittaa elimistön kykyä pitää veren ja kudosten pH-arvo vakaana ja terveelle tasolle sopivana. pH-arvo mittaa sitä, kuinka hapanta tai emäksistä jokin aine on asteikolla 0–14:

pH 7 on neutraali.
Alle 7 on hapan.
Yli 7 on emäksinen.

Ihmisen veren normaali pH on tarkasti säädelty ja pysyy yleensä välillä 7,35–7,45, mikä tarkoittaa, että veri on hieman emäksistä. Jo pienetkin muutokset voivat vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan, entsyymien toimintaan ja koko elimistön tasapainoon. Jos kehon pH alkaa kallistua liikaa happaman puolelle, puhutaan happamuuden lisääntymisestä eli asidoosista. Tämä voi ajan myötä heikentää kehon puolustusjärjestelmää, altistaa tulehduksille ja kuormittaa erityisesti niveliä, lihaksia ja luustoa. Kehon happo-emästasapaino on siis kuin näkymätön suojakilpi: kun se toimii oikein, elimistö pystyy ylläpitämään terveyttä ja hyvinvointia tehokkaasti.

Keholla on useita tarkasti toimivia järjestelmiä, jotka ylläpitävät oikeaa pH-tasapainoa. Elimistö säätelee happamuutta monivaiheisesti, jotta veren ja kudosten pH pysyy vakaana.

Tärkeimmät säätelijät ovat:

Puskurijärjestelmät
Veressä on erilaisia kemiallisia puskurijärjestelmiä, kuten bikarbonaattipuskuri, jotka sitovat ylimääräisiä vetyioneja ja estävät pH:n laskua. Nämä toimivat hyvin nopeasti ja estävät suuria muutoksia hetkellisissä tilanteissa.
Keuhkot
Hengityksen kautta elimistö poistaa hiilidioksidia, joka on happo. Jos veri alkaa happamoitua, hengitystahti kiihtyy, ja enemmän hiilidioksidia poistuu – tämä auttaa nostamaan pH:ta takaisin kohti normaalia.
Munaiset
Munuaiset osallistuvat pitkän aikavälin säätelyyn säätelemällä virtsan happamuutta. Ne voivat poistaa elimistöstä ylimääräisiä happoja tai emäksiä ja tasapainottaa näin pH-arvoa vuorokausien aikana.
Luusto
Äärimmäisissä tapauksissa elimistö voi vapauttaa mineraaleja, kuten kalsiumia, luustosta neutraloidakseen ylimääräistä happamuutta. Tämä on kuitenkin merkki siitä, että kehon tasapaino on ollut pidempään häiriintynyt.

Kun kehon omat säätelyjärjestelmät toimivat tehokkaasti, pysymme vireinä ja terveinä. Pitkäaikainen kuormitus voi kuitenkin alkaa rasittaa näitä järjestelmiä ja johtaa kehon krooniseen happamuuteen.

Mistä happamuus johtuu?

Kehon krooninen happamuus on seurausta monista arjen valinnoista ja ympäristötekijöistä, jotka yhdessä kuormittavat elimistöä. Kun happokuormaa kertyy enemmän kuin elimistö pystyy poistamaan, pH-tasapaino alkaa vähitellen kallistua happaman puolelle.

Tavallisimmat happamuutta lisäävät tekijät ovat:

Ravinto
Runsaasti prosessoituja ruokia, valkoista sokeria, viljatuotteita, lihaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio lisää elimistön happamuutta. Näiden ainesten aineenvaihdunta jättää kehoon happamia jäämiä, joita neutraloidaan kivennäisaineiden avulla. Samalla ravintoköyhät ateriat voivat heikentää kehon emäspuskurien toimintaa.
Stressi
Krooninen stressi kuormittaa hermostoa ja hormonitoimintaa, lisäten kehon happamuutta. Stressi kuluttaa erityisesti magnesiumia ja kalsiumia, jotka ovat tärkeitä emäksisyyden ylläpidossa. Stressaantunut keho myös hengittää pinnallisemmin, mikä pahentaa tilannetta entisestään.
Liikkumattomuus ja ylikuormitus
Riittämätön fyysinen aktiivisuus voi hidastaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, jolloin happamat aineenvaihduntatuotteet jäävät kiertämään elimistöön. Toisaalta äärimmäinen, palautumaton treenaaminen voi myös hetkellisesti lisätä happamuuden kertymistä.
Hengityksen laatu
Pinnanomainen, hidas hengitys vähentää hiilidioksidin tehokasta poistumista, mikä voi happamoittaa elimistöä. Hyvä hengitystekniikka onkin tärkeä osa kehon luonnollista pH-tasapainon säätelyä.
Ympäristötekijät ja kemikaalikuormitus
Saasteet, kemikaalit, torjunta-aineet ja jopa jotkin lääkkeet voivat lisätä elimistön happokuormaa. Keho joutuu käyttämään arvokkaita ravintoaineita ja neutraloivia järjestelmiä puhdistaakseen itseään näistä aineista.

Kehon happamuuden oireet

Kehon krooninen happamuus kehittyy usein huomaamatta, mutta ajan myötä se voi alkaa näkyä monenlaisina oireina ja tuntemuksina. Koska happamuus vaikuttaa koko elimistön toimintaan, oireet voivat olla aluksi epämääräisiä ja vaihtelevia.

Yleisiä kehon happamuuteen viittaavia merkkejä:

Nivelkipu ja lihasjäykkyys
Liiallinen happamuus voi ärsyttää niveliä ja lihaksia, mikä ilmenee jäykkyytenä, arkuutena ja kipuna erityisesti aamuisin tai rasituksen jälkeen.
Väsymys ja energian puute
Kun kehon tasapaino horjuu, aineenvaihdunta hidastuu ja solujen energiantuotanto heikkenee. Tämä voi tuntua jatkuvana väsymyksenä, vaikka saisit riittävästi unta.
Ihon ja hiusten kunnon heikkeneminen
Happamuus voi vaikuttaa ihon uusiutumiseen ja kosteustasapainoon. Se saattaa näkyä sameutena, kuivuutena, kutinana tai hiusten elottomuutena.
Ruoansulatusongelmat
Liiallinen happamuus voi häiritä vatsan ja suoliston toimintaa, aiheuttaen turvotusta, närästystä tai hidastunutta ruoansulatusta.
Alttius tulehduksille ja sairastelulle
Krooninen happamuus voi heikentää elimistön puolustuskykyä, jolloin infektioihin sairastuu herkemmin ja palautuminen niistä vie enemmän aikaa.
Luuston heikkeneminen
Pitkäaikainen happamuus voi johtaa mineraalien, kuten kalsiumin, liukenemiseen luustosta, mikä ajan myötä lisää osteoporoosin riskiä.

On tärkeää huomata, että nämä oireet voivat johtua myös monista muista syistä. Siksi kehon kokonaisvaltainen tarkastelu ja elämäntapojen arviointi ovat avainasemassa, jos epäilee happamuuden vaikuttavan omaan terveyteen.

Miten ruokavalio vaikuttaa happo-emästasapainoon?

Ruokavalio on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa kehon happo-emästasapainoon. Kaikki, mitä syömme, tuottaa aineenvaihduntatuotteita, jotka voivat olla joko happamia tai emäksisiä.

Happamuutta lisääviä ruokia ovat esimerkiksi:

Prosessoidut ja sokeripitoiset elintarvikkeet
Viljat ja erityisesti vaalea leipä
Punainen liha ja prosessoidut lihatuotteet
Maitotuotteet, erityisesti kovat juustot
Kahvi ja makeutetut virvoitusjuomat
Alkoholijuomat

Nämä ruoat kuormittavat elimistön puskurijärjestelmiä ja voivat pitkäaikaisessa käytössä lisätä happamuuden kertymistä.

Emäksisyyttä tukevia ruokia ovat puolestaan:

Vihannekset, erityisesti vihreät lehtivihannekset
Marjat ja useimmat hedelmät (kuten sitrushedelmät, vaikka ne maistuvat happamilta)
Idut ja versot, kuten alfalfan ja mungpavun idut
Mantelit ja muut raakana syödyt pähkinät (Muistathan aina liottaa, ja huuhdella pähkinät ja siemenet ennen käyttöä).
Kasvipohjaiset proteiininlähteet, kuten linssit ja pavut (kohtuudella)
Yrttiteet ja puhdas vesi

Tavoitteena ei ole välttämättä karsia kaikkia happamuutta lisääviä ruokia kokonaan pois, vaan rakentaa ruokavalio niin, että emäksisyyttä tukevat ruoka-aineet ovat selkeästi pääosassa. Kun tasapaino on kunnossa, elimistö pystyy käsittelemään satunnaiset happamien ruokien aiheuttamat kuormitukset vaivattomammin.

Lisäravinteet, jotka tukevat happo-emästasapainoa

Lisäravinteet voivat tukea elimistön omia säätelymekanismeja, auttaa neutraloimaan liiallista happamuutta ja edistää kuona-aineiden poistumista. Mineraalit ovat kehon tärkeimpiä ”emäksisiä rakennusaineita”, ja niiden puute tekee happamuuden hallinnasta vaikeampaa.

Magnesium – Rauhoittaa hermostoa ja vähentää stressin aiheuttamaa happokuormaa. Auttaa lihaksia rentoutumaan ja tukee pH:n säätelyä.
Kalium – Säätelee solunsisäistä nestetasapainoa ja osallistuu elimistön happojen poistoon.
Kalsium – Neutraloi happamuutta ja suojaa luustoa mineraalikadolta.
Sinkki – Tukee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta. Sinkin puute voi lisätä tulehdusherkkyyttä ja heikentää kehon kykyä tasapainottaa pH:ta.
Ruokasooda – Tilapäiseen käyttöön tarkoitettu emäksisöivä aine, jota voidaan käyttää happamuuden neutraloimiseen.
Voikukan juuri – Tukee maksaa ja auttaa poistamaan kuona-aineita kehosta. Toimii luonnollisena diureettina.
Nokkonen – Rikas kivennäisaineiden lähde, joka tukee veren puhdistusta ja virtsaneritystä.
Omenaviinietikka – Vaikka maistuu happamalta, vaikuttaa kehossa emäksisesti ja tukee ruoansulatusta.
Sitruunamehu (tuore) – Emäksinen vaikutus kehossa, auttaa maksaa ja ruoansulatuselimistöä toimimaan tehokkaammin.
Probiootit – Tukevat suoliston bakteeritasapainoa, mikä on tärkeää elimistön kuonanpoiston ja immuunipuolustuksen kannalta.
L-glutamiini – Suoliston limakalvoja vahvistava aminohappo, joka tukee kehon yleistä palautumista.
Psylliumkuitu, chiansiemen- ja pellavansiemenrouhe – Edistävät suolen toimintaa ja kuona-aineiden poistumista. Auttavat ehkäisemään ”sisäistä tukosta”, joka voi pahentaa happamuutta.

Viherjauheet – luonnollista emäksisyyttä

Vehnänoras – Erittäin emäksinen ja klorofyllipitoinen viherjauhe, joka auttaa puhdistamaan verta ja lisää elimistön emäksisyyttä.
Ohranoras – Kuten vehnänoras, mutta myös runsaasti entsyymejä ja elektrolyyttejä sisältävä.
Spirulina – Ravinnerikas levä, joka sisältää runsaasti proteiinia, antioksidantteja ja klorofylliä. Tukee maksan puhdistusta ja pH-tasapainoa.
Chlorella – Tehokas kehonpuhdistaja, joka sitoo raskasmetalleja ja tukee solujen uudistumista. Auttaa neutraloimaan kehon happamuutta.
Moringa – Rautaa, magnesiumia ja antioksidantteja sisältävä ”superlehti”, joka tukee aineenvaihduntaa ja emäksistä tasapainoa.
Lehtikaalijauhe – Runsaasti kalsiumia ja magnesiumia, erinomainen viherjauhe emäksisyyttä tukevaksi.

Vinkki: Jauheita voi sekoittaa smoothieihin, veteen tai ottaa kapselimuotoisina. Erinomainen tuki arkeen, varsinkin jos vihreiden kasvien saanti on vähäistä.

Elämäntavat ja happo-emästasapainon tukeminen

Ruokavalion lisäksi arjen valinnat ratkaisevat, pysyykö kehon happo-emästasapaino kunnossa pitkällä aikavälillä. Moni aliarvioi sen, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi stressinhallinnalla, liikunnalla ja palautumisella on elimistön pH-tasapainoon.

Päivittäinen liike – Kevyt liikunta, kuten kävely, venyttely ja jooga, tukee aineenvaihduntaa ja kuona-aineiden poistumista.
Riittävä uni – Hyvälaatuinen uni auttaa elimistöä palautumaan ja tasapainottaa hermoston toimintaa, mikä ehkäisee happamuuden kertymistä.
Hengitysharjoitukset – Syvä ja rauhallinen hengitys tukee hiilidioksidin poistumista ja auttaa kehoa ylläpitämään oikeaa pH-arvoa.
Luonnossa liikkuminen – Luontoaltistus vähentää stressiä, tukee hermoston tasapainoa ja edistää kehon luonnollista palautumista.
Stressinhallinta – Meditaatio, rentoutumistekniikat ja omien rajojen pitäminen auttavat pitämään stressitason hallinnassa ja suojaavat elimistöä happamuuden lisääntymiseltä.

Pienillä, toistuvilla valinnoilla voi siis vahvistaa kehon omia järjestelmiä ja tukea tasapainoista, energistä oloa. Kehon happo-emästasapaino on olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun pH-tasapaino säilyy vakaana, keho pystyy puolustautumaan sairauksia vastaan ja ylläpitämään vireyttä arjessa. Ravinnolla, laadukkaalla unella, stressinhallinnalla, liikkumisella ja tarvittaessa lisäravinteilla voi tukea elimistön tasapainoa ja ehkäistä happamuuden kielteisiä vaikutuksia. Kokonaisuus ratkaisee: kun ruokavalio painottuu emäksisyyttä tukeviin aineksiin, ja arjessa on tilaa liikkeelle ja levolle, keho pystyy palautumaan ja vahvistumaan luonnollisesti.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 500 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN