Näin kehon asento vaikuttaa stressivasteeseen

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Olet ehkä huomannut, että lysähtänyt asento vaikuttaa oloon yllättävän nopeasti. Hartiat painuvat eteen, hengitys madaltuu ja keho voi tuntua raskaammalta. Kuitenkin jo pieni muutos kehossa voi vaikuttaa siihen, kuinka levolliseksi tai valppaaksi tunnet olosi.

Mitä kehossa tapahtuu, kun lysähdyt kasaan?

Kokoonpainunut asento ei ole vain lihaskysymys. Se muuttaa rintakehän asentoa, hengityslihasten työskentelyä ja sitä, kuinka vapaalta hengitys tuntuu.

Kun selkä pyöristyy ja hartiat painuvat eteenpäin, myös rintakehän muoto ja liike muuttuvat. Pallea pystyy edelleen toimimaan, mutta sen ja muiden hengityslihasten työskentely voi vaikeutua. Hengitys voi tällöin tuntua tavallista pinnallisemmalta tai ahtaammalta, etenkin jos asento pysyy samana pitkään. Tämä ei tarkoita, että jokainen lysähtäminen käynnistäisi elimistössä varsinaisen vaarareaktion. Jos hengitys kuitenkin samalla tihenee ja lihasjännitys kasvaa, kehon levottomuus voi voimistua.

Yhteys toimii myös toiseen suuntaan. Stressi, väsymys ja alakuloinen olo voivat vetää kehoa kasaan, jolloin hartiat painuvat eteenpäin ja pää työntyy alemmas. Asennon aiheuttama lihasjännitys ja ahtaammalta tuntuva hengitys voivat puolestaan vahvistaa raskasta tai levotonta oloa. Näin asento ja tunnetila saattavat alkaa ylläpitää toisiaan.

Tutkimuksessa (Lee ym., 2010) havaittiin, että istuma-asennon muutokset vaikuttivat rintakehän muotoon ja liikkeeseen hengityksen aikana, vaikka hengityksen kokonaismäärä säilyi tutkimustilanteessa ennallaan.

Proprioseptio – kehon sisäinen asentoaisti

Sinun ei tarvitse katsoa kehoasi tietääksesi, missä asennossa kätesi ovat tai nojaatko enemmän toiselle puolelle. Tästä vastaa proprioseptio eli asentoaisti, joka toimii jatkuvasti tietoisen huomion ulkopuolella.

Lihaksissa, jänteissä, nivelissä ja ihossa olevat reseptorit välittävät tietoa kehon asennosta, liikkeestä ja voimankäytöstä. Aivot yhdistävät tämän tiedon näköaistiin ja sisäkorvan tasapainoelimen viesteihin, jotta liikkuminen ja tasapainon säilyttäminen onnistuvat ilman jatkuvaa tietoista ohjausta.

Asentotieto ei kulje suoraan yhteen aivojen tunnekeskukseen, vaan sitä käsitellään selkäytimessä, pikkuaivoissa ja aivojen tuntoa käsittelevillä alueilla. Liikkeeseen, kehon säätelyyn ja tunteisiin osallistuvat hermoverkostot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa.

Tämä ei tarkoita, että jokin tietty asento välittäisi aivoille aina saman viestin. Lysähtänyt asento ei automaattisesti merkitse puolustautumista, eikä pystympi asento yksin kerro turvallisuudesta. Aivot tulkitsevat kehosta tulevaa tietoa yhdessä ympäristön, aiempien kokemusten, vireystilan ja senhetkisen tilanteen kanssa.

Mitä tutkimukset kertovat asennon ja mielialan yhteydestä?

Asennon vaikutusta on tutkittu muun muassa tilanteissa, joissa ihminen joutuu esiintymään paineen alla. Tutkimuksessa (Nair ym., 2015) osallistujat ohjattiin istumaan joko lysähtäneessä tai pystymmässä asennossa ennen stressaavaa puhetehtävää ja sen aikana. Pystymmässä asennossa istuneet arvioivat mielialansa paremmaksi, itsetuntonsa vahvemmaksi ja pelon tunteensa vähäisemmäksi. He käyttivät puheessaan myös vähemmän kielteisiä tunnesanoja kuin lysähtäneessä asennossa istuneet.

Kaikki elimistön mittaukset eivät kuitenkaan viitanneet yksiselitteisesti rauhoittumiseen. Pystymmässä asennossa istuneilla pulssipaine oli suurempi stressitehtävän aikana ja sen jälkeen. Tulos muistuttaa siitä, etteivät ihmisen kokema olotila ja elimistön fysiologinen aktivoituminen aina muutu samaan suuntaan.

Myönteisiä tuloksia saatiin myös tutkimuksessa (Wilkes ym., 2017), johon osallistui lievistä tai keskivaikeista masennusoireista kärsiviä ihmisiä. Pystympään asentoon ohjatut osallistujat kokivat enemmän energistä myönteistä tunnetta ja vähemmän väsymystä kuin tavanomaisessa asennossaan istuneet. He puhuivat stressaavassa tehtävässä myös enemmän ja keskittyivät puheessaan vähemmän itseensä.

Paljon huomiota sai myös tutkimus (Carney ym., 2010), jossa avoimen ja tilaa vievän asennon raportoitiin nostavan testosteronitasoa, laskevan kortisolitasoa sekä lisäävän vallan tunnetta ja riskinottoa jo muutamassa minuutissa. Löydöstä alettiin kutsua voima-asentovaikutukseksi, mutta tutkimuksen tuloksia ei pidä yleistää kaikkeen istuma- tai seisoma-asentoon.

Tutkimuksessa (Mikkelsen ym., 2024) avoin asento ei parantanut merkitsevästi käyttäytymistä työhaastattelua jäljittelevässä tilanteessa, mutta siihen liittyi hieman myönteisempiä tunnekokemuksia kuin supistuneeseen asentoon. Tulokset ovat siten johdonmukaisempia ihmisten omissa tunnekokemuksissa kuin hormonitasojen tai ulkoisesti arvioidun suoriutumisen muutoksissa.

Hengitys asennon ja tunteen siltana

Hengitys tarjoaa yhden käytännöllisen tavan vaikuttaa kehon hetkelliseen vireystilaan. Sen ei tarvitse tarkoittaa erityistä harjoitusta, vaan joskus riittää, että huomaa hengityksen tihentyneen ja antaa rytmin vähitellen tasaantua.

Systemaattisessa katsauksessa (Zaccaro ym., 2018) tarkasteltiin 15 tutkimusta, joissa terveet osallistujat hengittivät alle kymmenen kertaa minuutissa. Rauhalliseen hengitysrytmiin liittyi sydämen sykevaihtelun lisääntymistä sekä muutoksia autonomisen hermoston ja aivojen toiminnassa. Osallistujat kuvasivat myös enemmän levollisuutta ja miellyttävää oloa sekä vähemmän ylivireyttä ja ahdistuneisuutta.

Rauhallinen hengitys ei tarkoita sitä, että ilmaa pitäisi vetää mahdollisimman paljon keuhkoihin. Liian suuret tai pakotetut hengitysliikkeet voivat lisätä ilmanvaihtoa tarpeettomasti ja aiheuttaa esimerkiksi huimausta tai epämiellyttävää oloa. Siksi olennaisempaa on hengityksen vaivattomuus kuin sen syvyys tai tarkasti laskettu rytmi.

Näin käytät asentoa tietoisesti olon säätelyyn

Stressi ei varastoidu lihaksiin kirjaimellisesti, mutta se voi vaikuttaa niiden toimintaan. Niska voi jäykistyä, hartiat kohota ja leuka puristua yhteen etenkin silloin, kun kuormittava tilanne jatkuu pitkään. Osa lihaksista saattaa pysyä huomaamatta tavallista aktiivisempina, vaikka ihminen istuisi lähes paikallaan.

Koettu kireys ei kuitenkaan aina tarkoita, että lihakset olisivat jatkuvasti voimakkaassa supistuksessa. Tuntemukseen voivat vaikuttaa myös työskentelyn yksipuolisuus, väsymys, vähäinen liike ja se, kuinka pitkään sama kehon alue joutuu työskentelemään ilman taukoa. Siksi niska ja hartiat voivat tuntua raskailta myös silloin, kun fyysinen kuormitus vaikuttaa ulospäin vähäiseltä.

Asentoon kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti silloin, kun kiire tai keskittyminen saa kehon unohtumaan pitkäksi aikaa samaan asentoon. Tarkoituksena ei ole istua koko päivää selkä suorana, vaan huomata, milloin kehon kannattelu alkaa vaatia tavallista enemmän ponnistelua.

Palaverissa tai tietokoneella työskennellessä voit tarkistaa, ovatko jalkasi tukevasti alustalla ja onko paino siirtynyt kokonaan vartalon etupuolelle. Siirrä painoa hieman taaksepäin, päästä hartiat laskeutumaan ja anna pään asettua lähemmäs vartalon keskikohtaa. Muutoksen pitäisi tuntua helpommalta, ei jäykemmältä.

Kuormittavan tehtävän keskellä voit nousta hetkeksi seisomaan, vaihtaa painoa jalalta toiselle tai kävellä huoneen poikki. Voit myös nojata välillä selkänojaan, vaihtaa työskentelypaikkaa tai siirtää työvälineitä niin, ettei keho aina kierry samaan suuntaan. Pienikin vaihtelu voi helpottaa oloa enemmän kuin yhden ihanteellisen asennon ylläpitäminen. Asennon muuttaminen ei ratkaise stressin varsinaista syytä, mutta se voi tehdä kuormittavasta hetkestä hieman helpomman.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN