Silmänpohja voi paljastaa verisuonimuutoksia ennen oireita

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Silmänpohja on yksi harvoista paikoista kehossa, jossa pieniä verisuonia voidaan tarkastella suoraan. Niiden leveys, haarautuminen ja rakenne voivat kertoa paljon muutakin kuin silmien terveydestä. Silmänpohjasta voidaan löytää merkkejä esimerkiksi korkeasta verenpaineesta, diabeteksesta ja sydän- ja verisuonisairauksien riskistä.

Verkkokalvo kertoo pienten verisuonten kunnosta

Verkkokalvon verisuonissa kiinnostavaa ei ole pelkästään se, näkyykö niissä jokin selvä vaurio. Myös suonten koko, niiden keskinäiset suhteet ja tapa, jolla ne kulkevat ja haarautuvat, voivat antaa vihjeitä verisuoniston kunnosta.

Esimerkiksi verkkokalvon pienten valtimoiden kaventumista on yhdistetty kohonneeseen verenpaineeseen ja suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Myös laskimoiden tavallista suurempi leveys on herättänyt kiinnostusta, sillä se on yhdistetty muun muassa tulehdustilaan, aineenvaihdunnan häiriöihin ja verisuonisairauksien riskiin. Merkitystä voi olla lisäksi sillä, kuinka mutkittelevia suonet ovat, kuinka tasaisesti ne jakautuvat ja kuinka paljon pienempiä haaroja kuvassa näkyy.

Tutkijat tarkastelevat myös niin sanottua fraktaalista rakennetta. Yksinkertaistettuna sillä kuvataan sitä, kuinka monipuolisesti verisuonisto jakautuu yhä pienemmiksi suoniksi. Terve mikroverenkierto muodostaa järjestäytyneen kokonaisuuden, jonka avulla veri pääsee tehokkaasti kudoksiin. Jos tämä kokonaisuus alkaa harventua tai muuttua epäsäännöllisemmäksi, se voi kertoa myös muualla elimistössä tapahtuvista muutoksista.

Silmänpohja voi paljastaa verenpaineen ja diabeteksen vaikutuksia

Korkea verenpaine ja pitkään koholla oleva verensokeri vaikuttavat kumpikin verkkokalvon suoniin, mutta hieman eri tavoin. Vaikutukset kehittyvät usein vähitellen, eikä näössä välttämättä tunnu vielä mitään poikkeavaa.

Kun verenpaine pysyy korkeana, pienet valtimot joutuvat jatkuvasti tavallista suuremman paineen kohteeksi. Ajan mittaan niiden seinämät voivat paksuuntua ja suonet kaventua. Silmänpohjassa voidaan nähdä myös muutoksia kohdissa, joissa valtimo ja laskimo risteävät. Tätä kutsutaan AV-risteysmuutokseksi. Pidemmälle edenneessä hypertensiivisessä retinopatiassa voi ilmaantua verkkokalvon verenvuotoja, turvotusta ja vaaleita kertymiä. Löydökset voivat antaa viitteitä siitä, kuinka pitkään ja voimakkaasti verenpaine on rasittanut suonistoa.

Diabeteksessa huomio kiinnittyy erityisesti kapillaareihin. Pitkittynyt korkea verensokeri voi heikentää niiden seinämiä ja häiritä veren kulkua verkkokalvossa. Ensimmäisiä näkyviä löydöksiä ovat usein mikroaneurysmat eli hyvin pienet pullistumat kapillaarien seinämissä. Myöhemmin suonista voi tihkua nestettä tai verta ympäröivään kudokseen, ja samalla osa kapillaareista voi sulkeutua kokonaan.

Verkkokalvon hienovaraisia poikkeavuuksia on havaittu myös diabeteksen hyvin varhaisissa vaiheissa. Uudemmilla kuvantamismenetelmillä on löydetty verenkierron ja verkkokalvon rakenteen muutoksia jopa esidiabeteksen yhteydessä, jolloin tavallista diabeettista retinopatiaa ei vielä välttämättä ole todettavissa (Sinclair, Schwartz, 2024). Silmänpohja voi siten näyttää, millaista jälkeä verenpaine ja verensokeri ovat vähitellen jättäneet mikroverenkiertoon.

Silmänpohja voi kertoa myös sydän- ja aivoverenkierron riskistä

Verkkokalvon verisuonista saatava tieto kiinnostaa nyt erityisesti sydän- ja verisuonitautien varhaisessa tunnistamisessa. Pienten suonten tila voi muuttua samaan aikaan, kun valtimoissa muualla kehossa alkaa kehittyä sairautta.

Tutkimuksessa sepelvaltimotautia sairastavilla havaittiin pienempää verisuonitiheyttä ja muutoksia suonten haarautumisessa verrattuna henkilöihin, joilla sairautta ei todettu. Kun kuvista saatua tietoa yhdistettiin tavallisiin riskitekijöihin, sepelvaltimotautiin liittyviä piirteitä pystyttiin tunnistamaan tarkemmin (Wu, ym., 2025).

Tutkijoita kiinnostaa myös se, voisivatko silmän pienet suonet kertoa jo varhaisesta ateroskleroosista. Toisessa tutkimuksessa kapillaaritiheyden havaittiin olevan yhteydessä sepelvaltimoiden kalkkeutumiseen ja ateroskleroosin laajuuteen henkilöillä, joilla sydänsairaus ei välttämättä vielä aiheuttanut selviä oireita (Yang ym., 2025).

Samanlainen yhteys ulottuu aivojen verenkiertoon. Silmän ja aivojen pienillä suonilla on paljon yhteisiä ominaisuuksia, minkä vuoksi verkkokalvon kuvista etsitään myös merkkejä, jotka voisivat auttaa arvioimaan aivohalvauksen todennäköisyyttä. Vuonna 2025 kehitetty tekoälymalli pystyi kuvien perusteella tunnistamaan henkilöitä, joilla oli suurentunut riski saada aivohalvaus seuraavien viiden vuoden aikana (Govindaiah ym., 2025).

Tavoitteena ei ole korvata kolesteroli-, verenpaine- tai verensokerimittauksia, vaan löytää niiden rinnalle uusia tapoja arvioida verisuonten kuntoa. Yksi tavallinen silmän kuva voisi tulevaisuudessa antaa lääkärille lisätietoa siitä, miten sydämen ja aivojen verenkierto voi vuosien kuluessa olla muuttumassa.

Tekoäly muuttaa silmän kuvantamisen mahdollisuuksia

Silmälääkäri pystyy tunnistamaan kuvasta monia näkyviä poikkeavuuksia, mutta tekoäly voi käsitellä samanaikaisesti valtavan määrän sellaisia yksityiskohtia, joita ihminen ei pysty silmämääräisesti arvioimaan. Se etsii kuvasta pieniä mittasuhteita, kuvioita ja niiden välisiä yhteyksiä ja vertaa niitä suureen määrään aiemmin analysoituja kuvia.

Tekoälyn kiinnostavuus perustuu erityisesti siihen, ettei sille aina tarvitse etukäteen määritellä yhtä tiettyä muutosta, jota kuvasta etsitään. Syväoppimismalli voi oppia tunnistamaan, millaiset piirteiden yhdistelmät esiintyvät tavallista useammin ihmisillä, joiden sydän- ja verisuonitautien riski on suurentunut. Osa näistä merkeistä voi olla niin hienovaraisia, ettei niitä tavallisessa silmänpohjan tutkimuksessa huomattaisi lainkaan.

Tutkimuksessa tekoälyä käytettiin kymmenen vuoden sydän- ja verisuonitautiriskin arvioimiseen verkkokalvokuvista. Malli pystyi löytämään kuvista riskinarviointiin liittyviä piirteitä myös sellaisilta alueilta, joita ei perinteisesti ole pidetty kaikkein tärkeimpinä sydänriskin kannalta (Zhang ym., 2025).

Tekniikkaa on kokeiltu myös käytännön terveydenhuollossa. Australialaisessa tutkimuksessa automaattisesti otetusta verkkokalvokuvasta muodostettiin tekoälyn avulla sydän- ja verisuonitautien riskiarvio. Kuvapohjaisen mallin ennustekyky oli lähellä perinteistä riskimallia, jossa tarvitaan useita erillisiä terveystietoja (Hu ym., 2025).

Verisuonet yhdistävät silmät, aivot ja munuaiset

Verkkokalvosta etsitään nykyään merkkejä myös munuaisten ja aivojen terveydestä. Molemmat elimet ovat erityisen riippuvaisia hyvin toimivasta verenkierrosta: munuaisissa veri kulkee tiheän suodattavan suoniston läpi, kun taas aivoissa tiheä pienten suonten verkosto huolehtii hermokudoksen hapen ja ravinteiden saannista.

Kroonista munuaissairautta käsittelevissä tutkimuksissa verkkokalvon valtimoiden kaventuminen, laskimoiden leveneminen sekä tietyt retinopatiamuutokset ovat olleet yhteydessä munuaisten toiminnan heikkenemiseen. Laajassa katsauksessa arvioitiin 70 tutkimusta, ja tulokset tukivat mahdollisuutta käyttää verkkokalvosta löytyviä merkkejä yhtenä apuna munuaissairauden riskin arvioinnissa (Hamzah ym., 2024).

Munuaisten ja verisuonten yhteys on kaksisuuntainen. Munuaiset osallistuvat verenpaineen, nestemäärän ja suolatasapainon säätelyyn, joten niiden toiminnan heikkeneminen voi puolestaan lisätä verisuoniston rasitusta. Näin munuaisten ja pienten verisuonten muutokset voivat vähitellen ruokkia toisiaan.

Aivojen kohdalla tutkimus ulottuu verisuonia pidemmälle. Verkkokalvo on hermokudosta, joten tutkijoita kiinnostavat myös sellaiset muutokset, jotka voisivat liittyä muistisairauksiin. Alzheimerin taudissa huomio on kohdistunut muun muassa amyloidi- ja tau-proteiineihin sekä verkkokalvon paksuuden ja verenkierron muutoksiin.

Eräässä katsauksessa verkkokalvon kuvantamisesta löydettiin useita lupaavia yhteyksiä Alzheimerin tautiin liittyviin muutoksiin. Erityisesti OCT-, OCTA- ja hyperspektrisellä kuvantamisella selvitetään, voitaisiinko niiden avulla tunnistaa amyloidiin, tau-proteiiniin ja aivojen pienten suonten sairauksiin liittyviä piirteitä (Banihashemi ym., 2025).

Tavallisesta silmän kuvasta ei kuitenkaan voida diagnosoida Alzheimerin tautia tai munuaissairautta. Tutkimuksen kiinnostavin suunta onkin siinä, voisiko helposti kuvattava verkkokalvo toimia yhtenä varhaisena vihjeenä sellaisista terveysmuutoksista, joiden tutkiminen vaatii nykyisin aivan muita menetelmiä.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN