Monipuolinen nokkonen – elinvoimaa ympäri vuoden

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Nokkonen on paljon enemmän kuin ihoa polttava rikkaruoho. Se on ravinteikas villivihannes, perinteinen rohtokasvi ja monikäyttöinen luonnonvara. Suomessa sitä on käytetty pitkään ravintona ja säilötty talven varalle. Kun nokkosen kerää oikeaan aikaan ja käsittelee huolellisesti, siitä saa hyödyt parhaiten talteen.

Ravinteikas nokkonen

Nokkonen on ravinteikas villivihannes, joka tuo ruokavalioon beetakaroteenia, K-vitamiinia, C-vitamiinia sekä useita B-ryhmän vitamiineja. Mineraaleista siinä on muun muassa kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja rautaa. Lehdissä on myös proteiinia enemmän kuin monissa tavallisissa lehtivihanneksissa.

Ravintoaineiden määrät vaihtelevat kasvupaikan, keruuajankohdan ja käsittelytavan mukaan. Nokkosen rautapitoisuuteen vaikuttavat esimerkiksi kasvin ikä ja maaperä. Nokkonen sisältää myös yhdisteitä, jotka voivat heikentää joidenkin kivennäisaineiden hyväksikäyttöä. Ryöppäys vähentää osaa vesiliukoisista yhdisteistä, mutta samalla keitinveteen voi siirtyä ravintoaineita. Siksi lyhyt kuumennus riittää.

Raudan imeytymistä voi tukea yhdistämällä nokkosen C-vitamiinipitoiseen ruokaan, kuten paprikaan, marjoihin, kaaliin tai sitruunamehuun. Jos väsymys, kalpeus tai heikentynyt suorituskyky herättää epäilyn raudanpuutteesta, tilanne kannattaa selvittää laboratoriokokeilla.

Nokkonen rohtona – perinteitä ja tutkittuja vaikutuksia

Tuoreen nokkosen poltinkarvat rikkoutuvat ihokosketuksessa ja vapauttavat ärsyttäviä yhdisteitä, jotka aiheuttavat kirvelyä, punoitusta ja kutinaa. Tämä ihoreaktio on eri asia kuin nokkosen mahdollinen käyttö allergiaoireisiin. Kuivattuja lehtiä ja lehtivalmisteita on käytetty perinteisesti heinänuhan hoidossa.

Nokkosen lehtiuutetta on tutkittu myös tyypin 2 diabeteksen yhteydessä. Kolmen kuukauden tutkimuksessa uutetta käytettiin tavanomaisen lääkehoidon rinnalla, ja osalla osallistujista paastoverensokeri sekä pitkäaikaissokeri laskivat lumeeseen verrattuna (Kianbakht ym., 2013). Kyse oli kuitenkin standardoidusta uutteesta, ei ruoassa käytettävistä lehdistä tai haudukkeesta. Diabeteslääkitystä käyttävän ei pidä aloittaa vahvoja nokkosvalmisteita omin päin, sillä verensokeri voi mahdollisesti laskea liikaa.

Tuoreella nokkosella tehtyä ihoärsytystä on kokeiltu pienessä tutkimuksessa myös nivelrikkokivun hoidossa. Viikon kestäneessä tutkimuksessa 27 osallistujaa käsitteli kipeää peukalon tai etusormen tyviniveltä nokkosella, ja kipu sekä toimintahaitta vähenivät vertailukasvia enemmän (Randall ym., 2000). Osallistujamäärä oli kuitenkin pieni ja seuranta lyhyt. Menetelmää ei siksi voi pitää vakiintuneena hoitona.

Nokkosen keruu

Paras aika kerätä nokkosen lehtiä on keväällä ja alkukesällä, kun versot ovat vielä nuoria eikä kasvi ole aloittanut kukintaa. Nuoren nokkosen lehdet ovat tummanvihreitä, sahalaitaisia ja kärjestä suippenevia. Ne kasvavat varressa pareittain vastakkain. Tässä vaiheessa lehdet ovat pehmeitä, mehukkaita ja maultaan miellyttävän vihreitä.

Kerää saksilla tai veitsellä vain verson latvaosa ja muutama ylin lehtipari. Kun kasvia ei katkaista aivan tyvestä, se jatkaa kasvuaan ja voi tuottaa samalle paikalle uuden sadon. Nokkoskasvustoa voi myös leikata laajemmin alkukesällä, jolloin kasvi kasvattaa myöhemmin uusia, nuoria versoja. Samallakin kasvupaikalla yksilöt kehittyvät eri tahtiin, joten käyttökelpoisia lehtiä saattaa löytyä vielä sen jälkeen, kun osa nokkosista on jo alkanut kukkia.

Kukinnan edetessä lehdet muuttuvat vähitellen sitkeämmiksi ja kitkerämmiksi. Siksi ruoanvalmistukseen kannattaa valita ensisijaisesti nuoret ja hyväkuntoiset versot. Nokkosen siemenet kypsyvät loppukesällä ja alkusyksyllä. Ne muodostavat varren yläosaan riippuvia terttuja, jotka voi leikata tai riipiä talteen. Siemenet kannattaa kuivata huolellisesti ennen säilytystä.

Keräyspaikan puhtaus on yhtä tärkeä kuin oikea ajankohta. Vältä tienpientareita, vilkkaiden ojien reunoja, koirien ulkoilutusalueita sekä peltoja, joita on lannoitettu tai käsitelty torjunta-aineilla. Valitse paikka, jonka maaperän tunnet ja joka sijaitsee riittävän kaukana liikenteestä. Oma piha voi olla hyvä keruupaikka, kun aluetta ei ole käsitelty kemikaaleilla. Käytä kerätessäsi paksuja käsineitä ja pitkähihaista vaatetta. Nokkosen poltinkarvat voivat ärsyttää ihoa nopeasti.

Nokkonen keittiössä

Tuoreet nokkosenlehdet käsitellään ennen ruokakäyttöä kuumentamalla tai kuivaamalla. Lyhyt ryöppäys kiehuvassa vedessä poistaa poltinkarvojen ärsyttävän vaikutuksen ja pehmentää lehdet ruoanlaittoa varten. Nosta lehdet vedestä heti, kun ne ovat kauttaaltaan tummanvihreitä, jäähdytä ne nopeasti ja purista ylimääräinen neste pois. Lyhyt käsittely säilyttää maun, värin ja rakenteen paremmin kuin pitkä keittäminen. Tuoretta nokkosta voi myös käyttää sellaisenaan viherpirtelöiden ja -mehujen tekoon.

Ryöpättyä nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan esimerkiksi keitoissa, piirakoissa ja munakkaissa. Se sopii myös kastikkeisiin, lettutaikinaan ja leivän joukkoon. Nokkoskeitossa lehtien vihreä maku pääsee selvästi esiin, mutta yhtä hyvin ne voi hienontaa osaksi muuta ruokaa. Jos käytät tuoreita lehtiä suoraan kuumaan ruokaan, varmista, että ne kuumenevat kauttaaltaan ennen tarjoilua.

Runsaan sadon voi säilöä talven varalle pakastamalla tai kuivaamalla. Pakastamista varten lehdet ryöpätään, jäähdytetään, puristetaan kuiviksi ja pakataan pieninä annoksina. Näin pakkasesta voi ottaa kerralla vain sen määrän, jonka ruoka tarvitsee. Kuivatut lehdet säilytetään ilmatiiviissä astiassa valolta ja kosteudelta suojattuina. Ne voi murentaa tai jauhaa hienoksi ja lisätä pieniä määriä keittoihin, taikinoihin ja kastikkeisiin. Kuiva nokkosjauhe on tiivistä, joten jo vähäinen määrä tuo ruokaan väriä ja makua.

Myös loppukesällä kerättyjä siemeniä voi hyödyntää ruoanlaitossa. Kuivatut siemenet sopivat mausteen tavoin esimerkiksi puuron, myslin tai salaatin pinnalle. Kevyt paahtaminen kuivalla pannulla syventää niiden makua, mutta ei ole välttämätöntä. Käytä siemeniä aluksi maltillisesti, jotta niiden maku ei peitä muita aineksia.

Nokkosen monet käyttötavat

Nokkosen käyttö ei rajoitu nuoriin lehtiin. Kuivattuja siemeniä on käytetty yrttiperinteessä erityisesti uupumuksen ja kuormituksen yhteydessä. Niitä on kuvattu myös elimistöä vahvistäväksi rohdokseksi.

Nokkosen eri osista juurta on tutkittu eniten eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun yhteydessä. Kuuden kuukauden tutkimuksessa nokkosjuurivalmistetta käyttäneiden miesten virtsaamisoireet helpottuivat lumevalmistetta saaneita useammin, ja myös virtsan virtaama parani (Safarinejad, 2005). Tutkimuksessa käytettiin tarkasti valmistettua juuriuutetta, joten tuloksia ei voi siirtää lehtiin, teehen tai ruokakäyttöön. Virtsaamisvaikeudet, tihentynyt virtsaamistarve ja rakon epätäydellisen tyhjenemisen tunne on aina syytä tutkia.

Myös nokkosen varrella on pitkä käyttöhistoria. Sen sisältämästä kuidusta on valmistettu lankaa, kankaita, köysiä ja muita tekstiilejä jo vuosisatojen ajan. Ensimmäisen maailmansodan aikana nokkoskuitua käytettiin Keski-Euroopassa puuvillan korvikkeena. Nykyään kasvia tutkitaan uudelleen uusiutuvana kuituraaka-aineena, sillä monivuotinen nokkonen voi soveltua pellavan ja hampun kaltaisiin käyttökohteisiin.

Puutarhassa nokkosen maanpäällisistä osista voi valmistaa käynyttä kasvinestettä, jota käytetään huolellisesti laimennettuna lannoitteena. Jäljelle jäänyt kasvimassa sopii kompostiin. Juuret kuuluvat maanomistajalle, joten niiden kaivamiseen tarvitaan aina lupa.

Nokkonen on harvinaisen monikäyttöinen kasvi: lehdet sopivat ruokaan, siemenet mausteeksi, juuri rohdosvalmisteiden raaka-aineeksi ja varsi kuiduksi. Kokeile nokkosta rohkeasti, ja saat tästä tutusta villikasvista iloa pitkälle vuoden ympäri.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN