Kihti ei katso ikää – taustalla voi olla paljon muutakin kuin puriinit

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Kihti mielletään helposti iäkkäämpien nivelvaivaksi, joka liittyy lähinnä ruokaan ja alkoholiin. Todellisuudessa sen taustalla voi olla paljon muutakin, kuten perinnöllisyys, lääkkeiden käyttö, munuaisten toiminta ja aineenvaihdunnan muutokset. Virtsahappoa voi kertyä elimistöön pitkään ennen kuin ensimmäinen kihtikohtaus yllättää.

Mitä kehossa tapahtuu ennen kihtikohtausta?

Kihtikohtaus voi tulla niin äkisti, että sairauden ajatellaan alkaneen juuri sillä hetkellä. Elimistössä voi kuitenkin tapahtua muutoksia jo huomattavasti aikaisemmin. Kihti liittyy veren liian suureen uraattipitoisuuteen. Uraattia syntyy normaalisti aineenvaihdunnassa, ja suurin osa siitä poistuu munuaisten kautta. Jos sitä muodostuu enemmän kuin elimistö pystyy poistamaan, sitä voi vähitellen alkaa kertyä kudoksiin kiteinä.

Isovarpaan tyvinivel on kihdin tunnetuin kohde, mutta kiteet eivät rajoitu sinne. Niitä voi löytyä myös nilkoista, polvista, jänteistä ja muista nivelistä. Kertymiä voidaan havaita myös ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan kokeneet varsinaista kihtikohtausta.

Yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin henkilöitä, joiden veren uraattipitoisuus oli koholla mutta joilla ei ollut kihtioireita. Ultraäänellä löydettiin uraattikertymiä huomattavalta osalta tutkituista, vaikka tarkka määrä vaihteli sen mukaan, millaisia löydöksiä mukaan laskettiin. Osalla näkyi myös tulehdukseen tai nivelrakenteiden muutoksiin viittaavia löydöksiä. (Peral-Garrido ym., 2024)

Tämä muuttaa hieman käsitystä kihdistä. Äkillinen punainen, kuuma ja erittäin kipeä nivel on sairauden näkyvin merkki, mutta ensimmäistä kipua voivat edeltää pitkään huomaamatta tapahtuvat muutokset.

Kihti ei kuulu vain tiettyyn ikään

Kihti yhdistetään edelleen helposti iäkkäämpiin miehiin, vaikka sairastuneiden joukko on paljon monipuolisempi. Mukana on myös nuoria aikuisia ja naisia, ja maailmanlaajuisissa tilastoissa kihdin määrä on kasvanut monissa väestöryhmissä. Eräässä laajassa tutkimuksessa havaittiin, että kihdin aiheuttama taakka oli kasvanut vuosien 1990 ja 2021 välillä selvästi myös alle 55-vuotiailla. Nousua nähtiin sekä miehillä että naisilla. (Zhang ym., 2025)

Pelkkä ikä ei kuitenkaan ratkaise sitä, kuka sairastuu. Taustalla voivat olla esimerkiksi perinnöllinen taipumus ja olemassaolevia sairauksia. Myös jotkin lääkkeet voivat lisätä riskiä. Esimerkiksi tietyt nesteenpoistolääkkeet vähentävät uraatin erittymistä virtsaan, jolloin sen pitoisuus veressä voi kohota huomaamatta.

Naisten riski muuttuu erityisesti vaihdevuosien jälkeen. Estrogeenin väheneminen vaikuttaa osaltaan uraatin käsittelyyn elimistössä, minkä vuoksi aiemmin melko harvinainen kihti yleistyy naisilla myöhemmällä iällä.

Kihti tunnetaan ennen kaikkea nivelkivusta, mutta sen yhteydet muuhun terveyteen ovat viime vuosina nousseet yhä enemmän esille. Erityisen läheinen suhde sillä on munuaisiin. Kihtiä sairastavilla munuaisten vajaatoiminta ja virtsatiekivet ovat tavallista yleisempiä, ja ongelmat voivat myös ruokkia toisiaan. Siksi kihtiin liittyvässä seurannassa tarkastellaan usein samalla munuaisten kuntoa.

Myös sydän on tullut vahvemmin mukaan kuvaan. Laajassa tutkimuksessa kihti liittyi suurentuneeseen riskiin kaikissa 12 tarkastellussa sydän- ja verisuonisairaudessa. Mukana olivat esimerkiksi sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, läppäsairaudet ja veritulppiin liittyvät sairaudet. Yhteys säilyi osittain myös sen jälkeen, kun muita tunnettuja riskitekijöitä oli huomioitu. (Ferguson ym., 2024)

Tämä ei tarkoita, että kihti yksin aiheuttaisi näitä sairauksia. Samalla ihmisellä esiintyy kuitenkin usein useita toisiinsa liittyviä muutoksia, kuten kohonnutta verenpainetta, verensokerin häiriöitä ja keskivartalolihavuutta.

Kipeä nivel voikin olla vain yksi näkyvä merkki laajemmasta tilanteesta. Kihtidiagnoosi tarjoaa samalla hyvän syyn tutkia tarkemmin omaa terveydentilaa sekä arvioida, onko mukana muita tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa jo ennen kuin ne aiheuttavat ongelmia.

Kihti ei synny vain puriinipitoisesta ruoasta

Kihdin kannalta tunnetuimpia ruokia ovat sisäelimet, kuten maksa ja munuaiset, runsas punaisen lihan käyttö sekä monet merenelävät. Erityisesti sardellit, sardiinit, simpukat ja osa muista äyriäisistä sisältävät runsaasti puriineja. Myös lihaliemet, lihauutteet ja hiivaa runsaasti sisältävät tuotteet voivat lisätä puriinikuormaa.

Toisaalta kaikki perinteisesti epäillyt ruoat eivät ole yhtä merkittäviä. Esimerkiksi juusto ei kuulu runsaspuriinisiin ruokiin, eikä suklaata ole samalla tavalla yhdistetty kihtiin. Makeiden suklaiden kohdalla huomio kiinnittyy enemmän niiden sokerimäärään, sillä runsas sokerin ja erityisesti fruktoosin saanti voi lisätä uraatin muodostumista.

Alkoholi vaikuttaa hieman eri tavalla, ja erityisesti olut on yhdistetty suurempaan kihtiriskiin. Myös nestehukka voi tehdä tilanteesta hankalamman, koska silloin uraattipitoisuus voi nousta tavallista korkeammaksi. Sama auttaa ymmärtämään, miksi tiukka paasto tai poikkeuksellisen raskas fyysinen rasitus voi joillakin laukaista kohtauksen.

Kaikki puriinipitoiset ruoat eivät myöskään näytä vaikuttavan samalla tavalla. Kasvisten sisältämiä puriineja ei ole tutkimuksissa yhdistetty kihtiin samalla tavalla kuin eläinperäisiä runsaspuriinisia ruokia. Siksi pitkä lista kokonaan vältettävistä puriiniruoista voi antaa asiasta liian yksinkertaisen kuvan.

Uraattitasoon voi vaikuttaa monin tavoin

Veren uraatin määrään liittyy myös useita arjen tekijöitä, eikä kyse ole vain ruoasta. Riittävä juominen on tärkeää erityisesti kuumalla säällä, liikunnan yhteydessä ja silloin, jos nestettä poistuu tavallista enemmän.

Myös painonhallinnalla voi olla merkitystä, mutta hyvin nopeita muutoksia kannattaa välttää, sillä äkillinen laihtuminen voi hetkellisesti nostaa uraattipitoisuutta. Tasainen liikunta, riittävä uni ja verensokerin pitäminen mahdollisimman vakaana tukevat samalla aineenvaihduntaa ja voivat helpottaa kihdin hallintaa pitkällä aikavälillä.

Ruoista kirsikoita ja erityisesti hapankirsikoita on tutkittu kihdin yhteydessä. Niiden sisältämät antosyaanit voivat hillitä elimistön tulehdustilaa.

Lisäravinteista C-vitamiini ja kversetiini voivat tukea kehoa veren uraattimäärän vähentämisessä. NAC tukee elimistön omaa antioksidanttisuojaa. Myös folaatti on noussut esille, sillä sen käyttö on joissakin tutkimuksissa yhdistetty hieman matalampaan veren uraattimäärään.

Probiootteja on tutkittu suoliston ja uraatin käsittelyn välisen yhteyden vuoksi. Suolistomikrobiston merkitystä uraatin aineenvaihdunnassa selvitetään yhä enemmän. Omega-3-rasvahapot eivät ensisijaisesti laske veren uraatin määrää, mutta niiden merkitys liittyy tulehdusreaktion säätelyyn. Myös magnesium on noussut esille, sillä suurempi magnesiumin saanti on yhdistetty pienempään kohonneen uraattipitoisuuden yleisyyteen.

Jos arvot pysyvät selvästi koholla tai kohtaukset toistuvat, arjen keinot eivät aina yksin riitä. Uraattia alentavalla lääkehoidolla voidaan vähentää uusien kiteiden muodostumista ja ajan mittaan myös jo syntyneitä kertymiä.

Kihdistä tiedetään nykyään huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Mitä paremmin sairauteen vaikuttavat tekijät tunnistetaan, sitä aikaisemmin niihin voidaan tarttua ja ehkäistä uusia kohtauksia sekä muita terveyshaittoja.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN