Mikrobit, muisti ja elimistön kokonaisuus

Artikkelin kirjoittaja: Elias Hakalehto

Miten mikrobit liittyvät ihmisen muistiin ja immuniteettiin? Mitä haitallisia vaikutuksia tiettyjen bakteerien toksiineilla voi olla elimistöön? Miten mikrobiomiin liittyvät häiriöt, kuten dysbioosi, voivat vaikuttaa terveyteen? Millä keinoilla voit tukea elimistösi mikrobiomia ja näin edistää terveyttäsi? Miten mikrobien ja ihmisen väliset vuorovaikutukset voivat vaikuttaa vanhenemiseen ja terveyteen?

Kuten tiedämme kokemuksen kautta, kaikki elämän tapahtumat jättävät jälkensä meihin. Soluissa on aineenvaihdunnan jatkuvuuden turvaamiseksi biokemiallisia muistijälkiä. Meillä on varsinaisen kognitiivisen muistin lisäksi jatkuvasti toimiva solumuisti, joka määräävästi vaikuttaa elimistön toimintaan ja ohjaa sitä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. – Erityyppisten muistien toimintaperiaatteissa ja säätelyssä on yhtäläisyyksiä. Samoin niiden reagoimisessa uuteen informaatioon, kommunikaatiossa ja vaikutuksessa mikrobiomin. Vaikka erilaisten signaalien säätelytapahtumat ovat sinällään monimutkaisia, on niiden yhteisvaikutus mahdollista pelkistää yksinkertaisella tavalla. Se myös heijastuu meidän kokonaisterveydessämme, hyvänä yleisvointina ja elinvoimana, ja kykynä parantua erilaisista sairauksista.

Ihmisen muisti on tunnettu yksittäisten solujen molekyylirakenteessa ja solujen välillä tapahtuvina ilmiönä, joka on myös sähkökemiallisten tapahtumien sarja. Siten se muistuttaa mikrobiyhteisöjen toimintaa. Siksi ei ole mikään ihme, että mikrobit linkittyvät meidän muistimme toimintaan, henkisiin vaikutuksiin ja toimintoihin sekä elimistön kokonaisuuteen. Luonnollisesti niillä on monia tehtäviä esimerkiksi ravinnon muokkaamisessa ravinnon ottoa varten sekä immuunijärjestelmän ”trimmaamisessa”. Erilaisia reaktioita tarvitaan valtava määrä, jotta yhden ihmisyksilön kaikki muistot ja muistiin tai solumuistiin taltioituneet asiat saadaan rekisteröityä. Molekulaarinen muisti on myös tärkeässä osassa biokemiallisessa elintoimintojen seuraamisessa. Ihmisen henkisiin toimintoihin liittyvä kognitiivinen muisti jaetaan pitkään muistiin, lyhytmuistiin ja erittäin lyhyeen muistiin (”sensory memory”), jotka toimivat osittain eri tavoin.

Mikrobien pintarakenteiden ja molekyylien toiminta muistuttaa joiltain osin meidän omin solujemme toimintaa. Vastaavasti niillä on monia mekanismeja, joilla ne vaikuttavat muistiimme, keskushermostoon ja koko elimistöömme. Tämä on sikäli luonnollisen tuntuinen ajatus, että suoliston mikrobit osallistuvat ruoka-aineiden muokkaamiseen ja imeytymiseen kuten elimistömme omatkin entsyymit. Siten näiden päällekkäisten, samaan suuntaan vaikuttavien järjestelmien (ihmisen ja hänen mikrobiensa) välillä on ymmärrettävästi ristikkäistä säätelyä.

Tutkimusten tulokset olivat usein viitteellisiä liittyen muistikapasiteettiin sekä myös siihen liittyen, mitä asioita muistiimme taltioituu. Tällöin muistilla tarkoitetaan sekä alitajuista, elimistön ohjaamiseen tarkoitettua muistia, että kognitiivista muistia, joka liittyy henkisiin toimintoihin. Nämä erilaiset muistit eivät voi elimistön kokonaisuudessa toimia nekään ainakaan täysin erillään toisistaan. Ilokseni sain olla haastateltavana syksyn 2023 TerveysSummitissa aiheesta ”Mikrobien vaikutus muistisairauksien syntyyn, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn”. Tuossa jaksossa sain kertoa mm. siitä, miten tutkimuksessani Kuopion yliopistolla havaitsimme bakteerien uintisiimojen (flagellat) että tarttumisrihmojen (fimbriat) peptidien vaikuttaneen sekä bakteerien näiden uintisiimojen (Hakalehto ym. 1997) että koe-eläinten karvoituksen muodostumiseen (Hakalehto 2015a). Näiden tutkimustulosten perusteella on mahdollista olettaa, että bakteerien pintarakenteet voivat joko suoraan tai välillisesti esimerkiksi immunologisten reaktioiden kautta vaikuttaa eläinten tai ihmisen proteiinien toimintaan.

*Haastattelu katsottavissa VIP-jäsenyydellä*

Joillakin patogeenisilla eli tautia aiheuttavilla bakteereilla on kyky tuottaa erilaisia bakteerimyrkkyjä eli toksiineja. Myös homeet voivat tuottaa toksiineja. Nämä myrkyt ovat vakava terveysuhka. Mikäli suoliston mikrobiomissa pääsee vallalle mikrobikanta tai -kantoja, jotka muodostavat toksiineja, nämä myrkyt voivat levitä muualle elimistöön. Niillä voi olla neurotoksisia vaikutuksia ja ne voivat häiritä hormonaalista järjestelmää tai immuunipuolustusta jopa pysyvästi. Nämä vaikutukset aiheuttavat fyysistä vanhenemista ja vaikuttavat henkisiin kykyihimme, myös muistiin. Pelkästään tästä syystä on erittäin suositeltavaa kokeilla ja käyttää tarvittaessa erilaisia probiootteja mikrobiomin tasapainottamiseen sekä haitallisten kantojen kurissa pitämiseen. Niin ikään hapanmaitotuotteet, hapatetut kasvikset, marjat siemenineen, puhdas villikala jne. suojelevat elimistön herkkiä toimintoja mm. näiden ravintoaineiden sisältämien hivenaineiden, säätelyaineiden ja antioksidanttien kautta.

Asiantuntija-arvion (Professori Y. Shoenfeld) mukaan meidän ihmisten krooninen kipu voi usein olla elimistön erilaisia säätelytarkoituksia varten tuottamien autovasta-aineiden liian voimakasta reagointia autonomisen hermoston kanssa. Tässä yhteydessä ei voi välttyä ajatukselta, että nämä reaktiot voivat helposti provosoitua, mikäli kokemastamme stressistä tulee jatkuva ilmiö. Tästä olikin puhetta TerveysSummitin haastattelussa samoin kuin stressin aiheuttamasta mikrobiomin epätasapainosta, vääristymästä ja pahimmillaan dysbioosista, joka on käytännössä mikrobiomin diversiteetin katoamista ja joidenkin haitallisiksi muodostuneiden kantojen dominointia. Tällä on puolestaan kauaskantoisia vaikutuksia suolistoterveyteen, mm. IBS-, IBD- ja SIBO-oireisiin ja niiden pohjata kehittyvään taudinkuvaan (Hakalehto 2020). Suolistotulehdukset ovatkin lisääntymässä kaikkialla maailmassa, ja TerveysSummitissa keskustelimme niiden mahdollisista universaaleista syistä kuten arkielämän stressaavuudesta ja monien harrastustenkin kuormittavuudesta ja niihin liittyvästä suorituspaineesta. Jatkuva stressi vaikuttaa mikrobiomiin, ja yksipuolistunut mikrobiomi ylläpitää stressiä.

Krooniseen mikrobitulehdukseen tai inflammaatioon voivat usein johtaa pitkittyneet autoimmuunioireet, ja päinvastoin. Mielestäni tämän asian voisi myös pelkistää siten, että me olemme usein allergisia omille mikrobeillemme. Esimerkiksi tulehtuneesta nivelestä voi usein löytää bakteerien pintarakenteita ja -molekyylejä, vaikka itse bakteereita ei voida sieltä eristää. Samalla tavoin esimerkiksi pandemiaviruksen aiheuttamat vakavat oireet voivat olla seurausta elimistön ja sen puolustusjärjestelmän ylireagoinnista. Esimerkiksi autoimmuunisairaus bronkiektasia aiheuttaa liman kertymistä keuhkoihin. Tähän liittyy keuhkoputkien pysyvää laajenemista sekä ympäröivien rakenteiden tulehdusta. Järjestelmä on tällöin jollakin tavoin mennyt sekaisin, eikä se välttämättä ole huonon puolustuskyvyn merkki, vaan voi aiheutua myös liian voimakkaasta reaktiosta.

Vuorokauden kuluessa aikuisen ihmisen keuhkoissa virtaa noin 10 000 litraa ilmaa. On siten sanomattakin selvää, että ilman puhtaudella on suuri merkitys kokonaisterveytemme ja mikrobiterveyden kannalta.

Keuhkoissa alveolien tiehyet ovat pieniä, ja ne myös ahtautuvat helposti. Vastaavasti kaasujen vaihto alveolien pieniin kapillaarisuoniin tapahtuu näissä ”herkissä” olosuhteissa, jolloin on olemassa riski tukkeutumiselle tai ahtautumiselle sekä ilmatiehyeiden että verisuoniston puolella joko infektion tai inflammaation seurauksena. Hiilidioksidin osapaine ohjaa elimistön säätelymekanismeja (Jaakkola ja Hakalehto 2015). Se on ulkoilmassa 0,3 mmHg (suluissa hapen osapaine 160 mmHg), alveolissa ja valtimoveressä 40 mmHg (104 mmHg) sekä keuhkoihin sydämen ja pienen verenkierron kautta saapuvassa laskimoveressä 45 mmHg (40 mmHg). Vuorokauden kuluessa aikuisen ihmisen keuhkoissa virtaa noin 10 000 litraa ilmaa. On siten sanomattakin selvää, että ilman puhtaudella on suuri merkitys kokonaisterveytemme ja mikrobiterveyden kannalta. Kaikki tukkeumat ja tukokset ovat tunnetusti vaarallisia, samoin kuin häiriöt näissä elintärkeissä kaasujen vaihtoon ja niiden sekä ravinteiden kuljetukseen elimistön eri puolille.

D-vitamiini on ensilinjan immuniteetin (”innate immunity”) tärkein oheistekijä. Useat haitalliset hiivat ja bakteerit blokkaavat suolistossa D-vitamiinin imeytymistä, joka voi olla vain 1% normaalista. Tämä joidenkin taudinaiheuttajien toiminta on nk. molekulaarista kommunikaatiota; tässä tapauksessa negatiivista sellaista. Vastapainoksi on tärkeää saada ulkopuolisia probioottisia bakteereita ravinnosta tai suplementteina sekä vahvistaa elimistön omaa, hyödyllistä normaaliflooraa oikealla ravinnolla, liikunnalla, raittiilla ilmalla sekä puhtaalla vedellä. Erityisen tärkeää on myös välttää turhia lisäaineita ym. kemiallista kuormitusta. -Tämä onkin yksi syy, miksi luonnonmukainen ravinnontuotanto on osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Finnoflag Oy:ssä kehitämme mikrobiologisia ja bioteknisiä menetelmiä turvalliseen maanparannukseen, samoin kuin ravinnontuotannon parantamiseen (Hakalehto 2020). Erilaisten mikrobien välisiä tasapainotiloja ja vuorovaikutuksia voidaan tutkia reaaliajassa esimerkiksi PMEU-laitteella (Portable Microbe Enrichment Unit) (Hakalehto 2012).

Kaiken kaikkiaan on meidän elimistömme osa fyysistä ympäristöään. Siksi ympäristönsuojelu laajasti ymmärrettynä on terveydenhoitoa! Ja mikrobiterveys on erityisen tärkeäasia, koska mikrobit muodostavat rajapinnan ihmisen elimistön ja ympäristön välille. Mikrobit ympäröivät meitä, ja ympäristömme mikrobit kohtaavat esimerkiksi ruuansulatuskanavassa tai hengitysteissä Elimistömme mikrobiomi vaikuttaa siihen, kuinka vanhenemme. Joka sekunti lähettää suolistoflooramme molekulaarisia signaaleja mm. vagushermojen (kymmenes aivohermo, joita on kaksi kappaletta) kautta keskushermostoomme. Molekyylien reaktiot ja rakenteet ovat ratkaisevassa asemassa liittyen siihen, miten muistimme rapautuu, tai miten se ja muut henkiset ominaisuudet säilyvät. Vastaavasti useat sairaudet voivat haitata näitä toimintoja. Mm. ”long covid” eli pitkittynyt koronatauti on joidenkin yksilöiden kohdalla todettu erittäin vahingolliseksi ja pitkäaikaiseksi vaikutuksiltaan. Onneksi on olemassa keinoja lieventää ja korjata noita vaikutuksia, ja tutkimuksen kautta opitaan koko ajan lisää. Siten mikrobiologinen ja immuniteetin sekä autoimmuunitautien tutkimus kulkevat rinta rinnan modernin lääketieteen kentällä. Hygienian suhteuttaminen riskiin on erilaisten tartuntatautien torjunnassa tärkeää (Hakalehto ym. 2022). Toisaalta vastustuskykymme kehittyminen edellyttää oikeanlaista ympäristön paineen kohtaamista.

Yksi tärkeimmistä keinoista, jolla voidaan hoitaa ihmisen kokonaisterveyttä, mikrobiterveyttä ja muistiterveyttä, on mikrobiomin tasapainon vahvistaminen. Tämä tasapaino perustuu ihmiselimistön, sen puolustusjärjestelmän ja pysyvän mikrobiyhteisön tasapainoiseen vuorovaikutukseen, jonka perustus asetetaan jo varhaislapsuudessa. Tasapaino perustuu edelleen ruuansulatuskanavan mikrobiston sisäiseen dynamiikkaan (Hakalehto ym. 2008, 2010) ja vastaavasti sen varaan rakentuviin mikrobiomin tasapainotiloihin, kuten BIB (Bacteriological Intestinal Balance) (Hakalehto 2011, 2013). Siksi noin 30 lääkinnällistä, hengitystieinfektioiden takia kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana annettua antibioottikuuriakaan ei kyennyt sekoittamaan tai suistamaan raiteiltaan pienen pojan mikrobiomin toimintaa (Pesola ja Hakalehto 2011). Tämä perustui oletettavasti siihen, että mikrobiomilla on pyrkimys tasapainotilaan, jota muuten terve elimistö tukee omalla toiminnallaan. Mikrobiomin kehittymiselle suhteessa immuunijärjestelmään ovat keskeisiä 5–6 ensimmäistä elinvuotta. Tasapainoinen mikrobisto ruuansulatuskanavassa, iholla, hengitysteissä ja muualla elimistössä tukee ihmisyksilön terveyttä.

On mahdollista ajatella tai kehittää ajatusta siten, että vanheneminen on tulehdusten aiheuttama autoimmuunitauti. Siten voidaan otaksua, että hyvä suolistoterveys hidastaa vanhenemisen oireita ja prosessia.

Toisaalta voi jonkin haitallisen kannan aiheuttama dysbioottinen vaikutus tehokkaasti tuhota tämän tasapainon (Hakalehto 2021). Nämä negatiiviset vaikutukset kohdistuvat usein, kuten Listeria-bakteereilla, sekä muuhun mikrobiflooraan että ihmisen elimistöön. Listeria tuottaa listeriosiini-toksiinia, joka välittää nämä sekä elimistön että sen mikrobiomien kannalta epäedulliset vaikutukset. – On mahdollista ajatella tai kehittää ajatusta siten, että vanheneminen on tulehdusten aiheuttama autoimmuunitauti. Siten voidaan otaksua, että hyvä suolistoterveys hidastaa vanhenemisen oireita ja prosessia.

Mikrobien kautta ihmiselimistö ja meidän toimintamme liittyy monin tavoin ympäristön toimintaan ja ekosysteemeihin (Hakalehto 2015b). Myös ympäristömme on täynnään erilaisia mikrobiomeja (Hakalehto 2016). Niiden monimuotoisuus liittyy sekä veden puhtauteen että erilaisiin tuotteisiin, joita uuden teollisuuden avulla voimme valmistaa ekologisesti kestävällä tavalla (Den Boer ym. 2020, Hakalehto ja Humppi 2023). Näihin laajoihin kokonaisuuksiin ja ”planetary survival” -ajatteluun liittyvistä yhtymäkohdista olemme Finnoflag Oy:n ja yhteistyökumppanien kanssa vuosina 2023–24 toteuttamassa EU:n Blue bioeconomy -kokonaisuuteen kuuluvassa BIORESQUE-projektissa, liittyen EU:n CircInWater -ohjelmaan. Tässäkin yhteydessä nousee esiin puhtaan veden, sekä veden ja aineiden toimivan kierron merkitys ihmiselle ja ympäristöterveydelle. Kuten kaikessa luonnon taloudessa, mikrobit ovat tässäkin keskeisessä roolissa.

Olennainen osa molekulaarista vanhenemista on, paitsi solujen biologisen stressin aiheuttamaa, myös seurausta solukomponenttien altistumisesta fysikaaliskemiallisille muutosvoimille. Yksi keskeinen tekijä tähän liittyen on sähkömagneettinen säteily, joka aiheuttaa muutoksia solujen perimässä ja muutoinkin kuormittaa niitä. Eri eliöiden ja myös ihmisen makromolekyylit kuten DNA, RNA ja proteiinit altistuvat jatkuvasti säteilyn muutospaineelle ja rappeutumiselle. Normaalioloissa tämän säteilyn vaikutukset ovat yleensä elimistön korjattavissa, ja voivat olla myös ympäristöä hygienisoivia, mutta erilaisten katastrofien tai ääriolosuhteiden yhteydessä ne muodostavat riskitekijöitä. Voimme myös pohtia, mikä vaikutus säteilyn muutoksilla on mikrobien toimintaan ja niiden sekä ihmissolujen vuorovaikutuksiin.

Meidän ruuansulatuskanavan hermokeskuksemme (”suolistoaivot”) ovat vagushermon välityksellä yhteydessä keskushermostoomme. Siten henkiset toiminnot usein nivoutuvat ravinnon ottoon, laatuun ja saatavuuteen.

Ihmiselämä ja sen rikkauden tallentaminen biologisen muistin eri tasoille on yksi ihmeellisimpiä asioita, joita meidän elimistössämme tapahtuu. Koska me elämme muuttuvassa makrokosmoksessa, erilaisten molekyylitason ja mikrokosmoksen ilmiöiden keskellä, voimme varmuudella todeta, että ennakkoluulotonta tutkimusta tarvitaan. Se on välttämätöntä eri muistin mekanismien; solumuistin, pitkän muistin, lyhyen muistin sekä erittäin lyhyen muistin tutkimiselle. Myös mikrobeilla voidaan olettaa olevan omat muistijälkensä. Meidän ruuansulatuskanavan hermokeskuksemme (”suolistoaivot”) ovat vagushermon välityksellä yhteydessä keskushermostoomme. Siten henkiset toiminnot usein nivoutuvat ravinnon ottoon, laatuun ja saatavuuteen.

Mikrobien tutkimisen kautta voimme niin ikään oppia ymmärtämään muistia ja sen geneettistä säätelyä esimerkiksi epigeneettisten mekanismien kautta. Näiden keskiössä on geenien ilmiasuun vaikuttaminen tiettyjä geenejä vaimentamalla tai aktivoimalla. Tästä esimerkkinä se ilmiö, että Intiassa itsestään kuolleiden eläinten hävittämiseen tarkoitettujen laitosten työntekijöistä ovat riittävän immuuneja zoonoottisille (ihmisten ja eläinten välillä tarttuville) sairauksille erityisesti ne, jotka työskentelevät ruhojen parissa kolmannessa sukupolvessa. – Onko mahdollista, että muistin ja epigeneettisen säätelyn välillä on linkki? Puhutaanhan usein ”kansakunnan muistista”. Entä, jos se ei ole ainoastaan kulttuurinen, vaan osittain myös biologinen, fysiologisesti periytyvä ilmiö? Tämä on luonnollisesti spekulointia, mutta tieteen kehitys on usein seurannut erilaisten hypoteesien rakentumista.

Ehkäpä meidän elimistömme kykenee siirtämään muistoja tai muistijälkiä solulinjoissa, tai ainakin solujen perimän ja toiminnan säätelyyn liittyviä ohjauskoodeja. Voihan siksi olla olemassa myös mikrobien solumuistin ja ihmismuistin välisiä yhtymäkohtia, esimerkiksi populaation kollektiivista immuniteettiä. Kuten tästä kaikesta huomaamme, tuottaa näiden asioiden pohtiminen ja tutkiminen lisää kysymyksiä ja se osoittaa myös uuden poikkitieteellisten tutkimuksen välttämätöntä tarvetta, mikäli ihmiskuntana haluamme ratkaista esimerkiksi elintapaan tai sellaisten vanhenemiseen liittyvien seurausten, kuten Alzheimerin taudin synnyn ja hoitojen mekanismeja. Uskallan esittää, että mikrobeilla tulee olemaan keskeinen merkitys näissä asioissa ja niille näkymille, jotka tulevaisuudessa tutkimus tuo eteemme. Mikrobiologinen tutkimus voi siten avata tietä elimistömme toiminnan ja järjestelmien tutkimiseen. Muisti on yksi näistä säätelyjärjestelmistä, joka myös tukee minuuttamme ja asemaamme yhteisössä.

Mikrobiomin tasapaino on dynaaminen vuorovaikutusten verkosto, joka kehittyy läpi (ihmisen) elämän eri mikrobikantojen ja niiden sekä elimistön välille. Tämä tasapaino on mukana suojelemassa, yhdessä immuunijärjestelmän ja muiden puolustusmekanismien (suoliston ja keuhkojen ym. liikkeet ja limanmuodostus), entsyymit, mahahapot, sappihapot, antimikrobiset peptidit, kehon nestevirtaukset sekä lämmön, happamuuden ja hiilidioksidin säätely, typen oksidit jne.) kanssa elimistöä sairauksilta. Se liittää hänet ihmisyhteisöjen mikrobiomeihin ja ihmisten yhteiseen ympäristöön (esim. perheessä kodin, henkilöiden, kotieläinten, huonekasvien jne. muodostamaan biosfääriin). Tasapainoinen mikrobiomi ylläpitää terveyttä ja edesauttaa ravinteiden ottoa, kuona-aineitten poistumista ja elimistön jatkuvaa puhdistautumista. Ilman mikrobeitaan kehomme olisi ympäristöstään erillinen saareke, mutta yhdessä niiden kanssa se tarjoaa asuinsijan ihmiselle.

Liitän tähän oheen joitakin tieteellisiä artikkeleitamme tämän kirjoituksen aiheisiin liittyen. Katso myös viittaukset tekstissä.

KIRJALLISUUTTA

den Boer, E, den Boer, J, Hakalehto, E. (2020). Volatile fatty acids production from separately collected municipal biowaste through mixed cultures fermentation. Journal of Water Process Engineering 38.
Hakalehto, E. (2011). Simulation of enhanced growth and metabolism of intestinal Escherichia coli in the Portable Microbe Enrichment Unit (PMEU). In: Rogers MC and Peterson ND (eds.) E. coli Infections: Causes, Treatment and Prevention. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 159-175.
Hakalehto, E. (2012). Research on the normal microflora and simulations of its interactions using the PMEU. In: Hakalehto, E. (ed.). Alimentary Microbiome – a PMEU Approach. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 9-20.
Hakalehto, E. (2013). Interactions of Klebsiella sp. with other intestinal flora. In: Pereira, L.A. and Santos, A. (eds.) Klebsiella Infections – Epidemiology, Pathogenesis and Clinical Outcomes. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 1-34.
Hakalehto, E. (2015a). Structure and function of bacteria in contact with host. In: Hakalehto, E. (ed.) Microbiological Clinical Hygiene. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 15-34.
Hakalehto, E. (2015b). Bacteriological indications of human activities in the ecosystems. In: Armon, R. & Hänninen, O. (eds.) Environmental Indicators. Springer Verlag, Dordrecht, The Netherlands.
Hakalehto, E. (2016). The many microbiomes. In: Hakalehto, E. (ed.) Microbiological Industrial Hygiene. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 361-385.
Hakalehto, E. (2020). Current megatrends in food production related to microbes. Journal of Food Chemistry and Nanotechnology 6(1): 78-87.
Hakalehto, E. (2021). Chicken IgY antibodies provide mucosal barrier against SARS-CoV-2 virus and other pathogens. IMAJ 23: 208-211.
Hakalehto, E., Santa, H., Vepsäläinen, J., Laatikainen, R., Finne, J. (1997). Identification of a common structural motif in the disordered N-terminal region of bacterial flagellins. Evidence for a new class of fibril-forming peptides. Eur J Biochem, 250: 19-29.
Hakalehto, E., Humppi, T., Paakkanen, H. (2008). Dualistic acidic and neutral glucose fermentation balance in small intestine: Simulation in vitro. Pathophysiology, 15: 211–220.
Hakalehto, E., Hell, M., Bernhofer, C., Heitto, A., Pesola, J., Humppi, T., & Paakkanen, H. (2010). Growth and gaseous emissions of pure and mixed small intestinal bacterial cultures: Effects of bile and vancomycin. Pathophysiology, 17: 45-53.
Hakalehto, E., Heitto, A., Adusei-Mensah, F., Pesola, A., Pesola, J., Armon, R. (2022). Different strategies for viral and bacterial prevention and eradication from foods. In: Hakalehto, E. (ed.) Microbiology of Food Quality – Challenges in Food Production and Distribution During and After the Pandemics. Walter de Gruyter GmbH, Berlin/Boston.
Hakalehto, E., Humppi, T. (2023). What biocatalysis has to offer for green industries and city planning? Maintworld 4/2023.
Jaakkola, K., Hakalehto, E. (2015). Some common mild and more serious respiratory infections. In: Hakalehto, E. (ed.) Microbiological Clinical Hygiene. Nova Science Publishers, Inc. New York, NY, USA. pp. 53-77.
Pesola, J., Hakalehto, E. (2011). Enterobacterial microflora in infancy – a case study with enhanced enrichment. Indian J Pediatr, 78: 562-568.