Miksi luonnon ihmettely voi vähentää tulehdusta kehossa?

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Seisot vanhan metsän hämärässä tai katsot tähtitaivasta, ja hetkeksi maailma tuntuu suuremmalta kuin omat huolet. Luonnon ihmettely alkaa usein pienestä uteliaisuudesta. Samalla mieli rauhoittuu ja jännitys hellittää. Tutkimukset viittaavat siihen, että luontokokemukset voivat olla yhteydessä myös matalampaan tulehdustasoon kehossa.

Kun luonto saa ihmisen pysähtymään

Ilo ja tyytyväisyys ovat lämpimiä ja tuttuja tunteita. Luonnon herättämä ihmetys toimii eri tavalla. Se syntyy hetkissä, joissa tuttu mittakaava muuttuu: vuori näyttää valtavalta, vanha puu tuntuu kantavan vuosisatoja ja myrsky muistuttaa luonnon voimasta. Tällöin ajattelu joutuu hakemaan uuden suhteen siihen, mitä näkee ja kokee (Keltner & Haidt, 2003). Juuri tästä syntyy kokemuksen erityislaatu. Oma minä ei katoa, mutta sen koko pienenee hetkeksi.

Ilmiö ei jää pelkäksi kauniiksi ajatukseksi. Kun eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin ihmetyksen kokemuksia 26 kulttuurissa, sama peruskuvio toistui eri puolilla maailmaa: oman itsen ja ympäröivän maailman välinen raja tuntuu hetkeksi pienemmältä, ja huomio siirtyy omista ajatuksista kohti laajempaa kokonaisuutta (Bai ym. 2017). Kun tällainen kokemus saa rauhassa syventyä, se voi muuttua kunnioitukseksi — suhteeksi johonkin itseä suurempaan, vanhempaan ja pysyvämpään.

Tällä siirtymällä voi olla yhteys myös kehon tulehdustasapainoon. Itseen käpertynyt murehtiminen ja jatkuva varuillaanolo pitävät kehoa hälytystilassa, joka voi pitkään jatkuessaan ruokkia matala-asteista tulehdusta. Ihmetys kääntää huomion ulospäin ja katkaisee hetkeksi tämän kierteen.

Hiljainen tulehdus ikääntymisen taustalla

Tulehdus ei ole vihollinen. Kun viillät vahingossa sormeesi tai saat flunssan, keho käynnistää puolustusreaktion: alue punoittaa, turpoaa ja lämpenee, ja muutaman päivän kuluttua tilanne rauhoittuu. Tämä äkillinen tulehdus on parantava voima, jonka evoluutio on hionut tarkasti. Ongelma syntyy vasta, kun hälytys ei sammu.

Matala-asteinen tulehdus on juuri sitä: hiljainen, usein oireeton tila, jossa immuunijärjestelmä jää osittain aktiiviseksi vuosiksi. Mitään ei välttämättä näy ulospäin, eikä ihminen tunne välttämättä itseään sairaaksi. Silti veressä voi kiertää koholla olevia viestiaineita, ennen kaikkea IL-6 ja CRPä, jotka kertovat puolustusjärjestelmän jatkuvasta vireydestä.

Ikääntyessä tämä taustatila voimistuu hitaasti. Ilmiö sai nimen jo vuosituhannen vaihteessa: tulehdusikääntyminen. Sillä tarkoitetaan iän myötä lisääntyvää matala-asteista tulehdusta, joka voi kyteä ilman infektiota tai selvää sairautta (Franceschi ym. 2000). Juuri tämä hidas tila kulkee monen ikääntymiseen liittyvän vaivan mukana — sydän- ja verisuonisairauksista aineenvaihdunnan häiriöihin ja muistin heikkenemiseen.

Lohdullista on, ettei kyse ole kohtalosta. Tulehduksen taso elää sen mukaan, miten nukut, liikut ja syöt — ja myös sen mukaan, miten keho ja mieli reagoivat ympäristöön. Sama mittari, joka kohoaa stressissä, voi rauhoittua levossa ja turvan tunteessa.

Ihmetys näkyy myös tulehdusarvoissa

Tunteen ja tulehduksen yhteys kuulostaa epämääräiseltä, kunnes sitä katsotaan mittareiden kautta. Berkeleyn yliopistossa tutkittiin noin kahtasataa nuorta aikuista kahdessa erillisessä kokeessa. Osallistujat kertoivat, miten paljon he olivat kokeneet erilaisia myönteisiä tunteita — iloa, ylpeyttä, myötätuntoa ja ihmettelyä — ja samalla heiltä mitattiin suun limakalvoeritteestä IL-6 määrää. (Stellar ym. 2015).

Tulos oli selvä mutta yhdeltä osin yllättävä. Mitä enemmän myönteisiä tunteita ihminen koki, sitä matalampi hänen tulehdusarvonsa oli. Kaikista tunteista juuri ihmettely oli vahvimmin yhteydessä alhaiseen IL-6 — myös silloin, kun tutkijat huomioivat painoindeksin, persoonallisuuden ja terveystottumukset. Löydös ei siis selittynyt vain sillä, että ihmettelyä kokevat ihmiset olisivat muutenkin terveempiä.

Kyseessä oli havainnoiva tutkimus, joten se ei kerro, kumpi tuli ensin — matalampi tulehdustaso vai myönteiset tunteet. Suhde voi kulkea molempiin suuntiin, ja Stellar itse korosti tätä. Silti löydös sopii laajempaan kuvaan: ihmettelyn on kuvattu vaikuttavan terveyteen useaa reittiä, joista yksi kulkee juuri tulehduksen kautta.

Näin luonto vaikuttaa hermostoon ja immuunipuolustukseen

Luontokokemus voi vaikuttaa kehoon kahta eri reittiä pitkin: hermoston kautta ja hengitysilman mukana. Ensimmäinen reitti kulkee autonomisen hermoston kautta. Vuoren, metsän tai avaran maiseman äärellä keho voi siirtyä pois taistele tai pakene -valmiudesta kohti lepoa ja palautumista. Avainasemassa on vagushermo, joka välittää rauhoittavia viestejä sisäelinten ja aivojen välillä.

Luonnon herättämän ihmettelyn on havaittu lisäävän vagushermon aktiivisuutta. Samalla stressihormoni kortisoli voi laskea. Yhdessä tutkimuksessa huomattiin, että jo 20 minuuttia luonnossa laski kortisolitasoa noin viidenneksen tunnissa, ja vaikutus oli vahvimmillaan 20–30 minuutin oleskelun aikana (Hunter ym. 2019). Kun stressivaste rauhoittuu, myös tulehdusta ylläpitävä viestintä voi vaimentua.

Toinen reitti kulkee hengitysilman mukana. Metsä ei vaikuta vain maisemana, vaan myös kemiallisena ympäristönä. Puut erittävät fytonsideja, haihtuvia yhdisteitä, joiden avulla ne suojautuvat hyönteisiltä ja mikrobeilta. Ihminen hengittää näitä yhdisteitä sisään metsäilmassa. Tutkimuksessa havaittiin, että kolmen päivän metsäretki lisäsi tappajasolujen aktiivisuutta noin puolella, ja vaikutus näkyi vielä kuukauden kuluttua (Li ym. 2008).

Tappajasolut ovat immuunipuolustuksen soluja, jotka tunnistavat ja poistavat muun muassa vaurioituneita soluja. Metsässä oleskelu voi muuttaa tulehduksen viestiaineita ja tukea hermoston rauhoittumista.

Näin tuot ihmettelyn arkeen

Hidastaminen on ensimmäinen askel. Ihmettely ei yleensä synny ohimennen, vaan silloin kun pysähdyt katsomaan tarkemmin: kuinka vanha edessä kohoava mänty mahtaa olla, miten pilvi rakentuu tai mihin asti horisontti jatkuu. Uteliaisuus toimii sytyttimenä. Kun kysyt mielessäsi, miten näkemäsi on syntynyt, ympäristö alkaa avautua uudella tavalla.

Säännöllisyys kantaa pidemmälle kuin yksittäinen suuri hetki. Lyhyt luontohetki muutaman kerran viikossa voi palauttaa kehoa rauhallisempaan tilaan yhä uudelleen. Metsän hyötyä ei tarvitse hakea kaukaa. Sama puisto työmatkan varrella, lounastauko puun alla tai iltakävely hiljaisella seudulla riittää alkuun.

Jätä puhelin taskuun. Ruutu vie helposti sen keskittymisen, jonka varaan koko kokemus rakentuu. Silloin luonto jää taustaksi, vaikka se voisi olla hetken tärkein asia. Kun katsot ilman keskeytyksiä, maisema saa enemmän tilaa vaikuttaa.

Kokeile ihmettelykävelyä: lähde ulos aikomuksenasi huomata jotakin suurta, kaunista tai yllättävää. Vuodenaikojen vaihtuminen, ukkosen voima, meren liike tai takapihan tähtitaivas voivat kaikki toimia lähtökohtana. Kun palaat tällaiseen katsomiseen toistuvasti, yksittäisestä hetkestä voi vähitellen tulla tapa olla maailmassa.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN