Allergiat alkavat suolistosta – näin mikrobisto ohjaa immuunijärjestelmää

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Allergiat ovat yleistyneet niin nopeasti, ettei perimä ehdi selittää ilmiötä. Vielä 1960-luvulla heinänuha oli harvinaisuus, mutta nyt suuri osa lapsista ja aikuisista reagoi siitepölyyn, ruokiin tai eläimiin. Siksi katse on kääntynyt ympäristöön ja elämäntapaan – ja erityisesti suolistoon, joka toimii immuunijärjestelmän opettajana syntymästä lähtien.

Miksi allergiat ovat lisääntyneet?

Luvut puhuvat karua kieltä. Astman esiintyvyys on kolminkertaistunut länsimaissa 1960-luvulta lähtien, ruoka-allergiat ovat yleistyneet jopa viisinkertaisesti, ja atooppinen ekseema koskettaa teollistuneissa maissa joka viidettä lasta. Kehittyvissä maissa allergiat ovat edelleen harvinaisempia.

Ensimmäinen varteenotettava selitys tuli brittiläiseltä epidemiologilta. Tutkimuksessa (Strachan, 1989) havaittiin, että perheissä, joissa oli paljon sisaruksia, allergiat olivat harvinaisempia. Ajatus oli yksinkertainen: mitä enemmän lapsi altistui infektioille varhain, sitä paremmin immuunijärjestelmä kalibroitui. Tämä niin sanottu hygieniahypoteesi sai paljon huomiota, mutta vuosien myötä se osoittautui liian yksinkertaiseksi. Pelkkä infektioiden määrä ei selittänyt koko kuvaa – esimerkiksi loistartunnat eivät suojanneet allergioilta, vaikka hypoteesin mukaan olisi pitänyt.

Nykytutkimus on tarkentanut suuntaa merkittävästi. Kyse ei ole niinkään siitä, kohtaako lapsi taudinaiheuttajia, vaan siitä, millainen mikrobiekosysteemi hänen elimistössään kehittyy ensimmäisten elinkuukausien aikana. Vanha hygieniahypoteesi on väistynyt mikrobistohypoteesin tieltä, ja tämä siirtymä on muuttanut koko tapaa, jolla allergioita tutkitaan. Huomio on siirtynyt pois yksittäisistä taudinaiheuttajista kohti mikrobiston kokonaisuutta – sen lajikirjoa, tasapainoa ja ajoitusta.

Mikä sitten on muuttunut? Siirtymä maatalousyhteiskunnasta kaupunkiasumiseen, kotisynnytyksistä sairaalasynnyttämiseen, lähiruoasta teolliseen ruokaketjuun. Jokainen näistä muutoksista on kaventanut sitä mikrobistoa, jonka kanssa ihminen on elänyt tuhansia vuosia.

Miten ensimmäiset kuukaudet vaikuttavat?

Synnytyshetkellä alkaa kolonisaatio – prosessi, jossa bakteerit asettuvat suolistoon ja alkavat muodostaa ekosysteemiä, joka pysyy ihmisen mukana läpi elämän. Tämän kolonisaation ensimmäiset kuukaudet ovat ratkaisevat. Tutkimuksessa (Arrieta ym., 2015) osoitettiin, että tiettyjen bakteerisukujen puuttuminen kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana ennusti merkittävästi kohonnutta astma- ja allergiariskiä myöhemmin lapsuudessa.

Alatiesynnytyksessä vauva saa äidin synnytyskanavan mikrobit – erityisesti laktobasilleja ja bifidobakteereja, jotka ovat suoliston varhaisimpia ja tärkeimpiä asukkaita. Keisarileikkauksessa ensikontakti on sairaalaympäristön mikrobeihin, ja lajisto kehittyy hitaammin.

Toinen ratkaiseva tekijä on imetys. Äidinmaidon oligosakkaridit (HMO) ovat ravinteita, joita vauva itse ei pysty hyödyntämään, mutta joita bifidobakteerit tarvitsevat kasvaakseen. Äidinmaito ruokkii siis valikoivasti juuri niitä bakteereita, joita kehittyvä immuunijärjestelmä tarvitsee. Lisäksi äidinmaito sisältää IgA-vasta-aineita, jotka suojaavat suoliston limakalvoa ja ohjaavat immuunivastetta.

Tutkimuksessa (Lodge ym., 2015) havaittiin, että yli kuuden kuukauden imetys oli yhteydessä merkittävästi pienempään astmariskiin lapsuudessa. Kun imetys jää lyhyeksi tai puuttuu kokonaan, mikrobiston ohjaus katkeaa – ja immuunijärjestelmä jää ilman kriittistä opastusta juuri silloin, kun se sitä eniten tarvitsee.

Kaikki nämä varhaiset tekijät vaikuttavat immuunijärjestelmän Th1/Th2-tasapainoon. Th1-vaste torjuu bakteereita ja viruksia, Th2-vaste reagoi loisiin ja allergeeneihin. Terveessä kehityksessä nämä tasapainottuvat. Kun mikrobisto jää köyhäksi, Th2-puoli jää hallitsevaksi – ja keho alkaa ylireagoida vaarattomiin ärsykkeisiin. Tämä epätasapaino ei synny vain yhdestä tekijästä: synnytystapa, imetyksen kesto ja varhaiset mikrobialtistukset muodostavat yhdessä sen pohjan, jolle immuunijärjestelmän toiminta rakentuu.

Allergioiden synty

Suoliston limakalvo on ihmiskehon suurin rajapinta ulkomaailmaan – noin 32 neliömetriä pintaa, jonka läpi kulkee päivittäin valtava määrä vieraita molekyylejä, bakteereita ja partikkeleita. Immuunijärjestelmän tehtävä on päättää jokaisesta onko se uhka vai ei.

Toleranssi ei tarkoita, ettei immuunijärjestelmä huomaisi vieraita aineita. Se tarkoittaa, että järjestelmä on oppinut aktiivisesti hillitsemään reaktionsa silloin, kun uhkaa ei ole. Hillintää hoitavat regulatoriset T-solut – eräänlaiset rauhanturvaajat, jotka vaimentavat tulehdusvasteen ennen kuin se käynnistyy turhaan. Näiden solujen kehittyminen vaatii lyhytketjuisia rasvahappoja, joita suoliston bakteerit tuottavat kuiduista ja muista fermentoituvista yhdisteistä. Monipuolinen mikrobisto tuottaa rasvahappoja, rasvahapot ruokkivat regulatorisia T-soluja, T-solut pitävät immuunivasteen hallinnassa.

Kun toleranssi pettää, tapahtumaketju on nopea. Immuunijärjestelmä tulkitsee vaarattoman proteiinin – siitepölyn, maidon kaseiinin, kissan hilseen – hyökkääjäksi. IgE-vasta-aineet tarttuvat allergeeniin, syöttösolut vapauttavat histamiinia, ja kehossa käynnistyy tulehdusreaktio. Nenä vuotaa, silmät kutisevat, iho punoittaa. Pahimmillaan reaktio on anafylaktinen.

Kun immuunijärjestelmä on kerran luokitellut aineen vaaralliseksi, se muistaa luokittelun. Tämän vuoksi siedätyshoidot saattavat kestävät vuosia, ja tämän vuoksi ennaltaehkäisy – erityisesti suoliston mikrobiston tukeminen varhaisessa vaiheessa – on paljon tehokkaampaa kuin jälkikäteen korjaaminen.

Moderni elämä, köyhä mikrobisto

Suomalainen tutkimus tarjoaa yhden allergiatutkimuksen kuuluisimmista havainnoista. Tutkimuksessa (Hanski ym., 2012) verrattiin itäsuomalaisia nuoria heidän elinympäristönsä perusteella ja havaittiin, että ne, joiden kotia ympäröi monimuotoinen kasvillisuus, kantoivat ihollaan rikkaampaa mikrobistoa – ja sairastivat vähemmän atooppisia allergioita.

Yhteys ei kulkenut ruoan tai geenien kautta, vaan ympäristön mikrobien kautta suoraan immuunijärjestelmään. Moderni kaupunkielämä on systemaattisesti vähentänyt ihmisen kontaktia mikrobien monimuotoisuuteen, ja se on tapahtunut usealla rintamalla samanaikaisesti.

Ruokavalio on muuttunut dramaattisesti. Teollisesti prosessoitu ruoka sisältää vähän fermentoituvaa kuitua – sitä raaka-ainetta, josta suoliston keskeiset suoja-aineet syntyvät. Samalla fermentoidut ruoat ovat lähes kadonneet arkiruokavaliosta. Vielä muutama sukupolvi sitten hapankaali, piimä ja muut hapantuotteet olivat päivittäistä ravintoa. Nyt ne ovat erikoistuotteita kaupan hyllyn reunalla.

Luontokontakti on kaventunut. Lapset viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa, päällystetyillä pinnoilla, steriilissä ympäristössä. Tutkimusnäyttö maatilaefektistä on johdonmukaista: maatiloilla kasvaneilla lapsilla on merkittävästi vähemmän heinänuhaa, astmaa ja atooppista ekseemaa kuin kaupunkilaislapsilla. Maatilan eläimet, maaperä ja käsittelemätön maito tarjoavat mikrobistimuluksia, joita kerrostaloasunto ei tarjoa.

Miten tukea mikrobistoa?

Mikrobisto on elävä ekosysteemi, joka reagoi siihen, mitä sille tarjoat. Tärkein yksittäinen muutos on ruokavalion kasvipohjaisen monimuotoisuuden lisääminen. Mitä useampia erilaisia kasviksia, palkokasveja, juureksia ja marjoja syöt, sitä useampia bakteerilajeja ruokit. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kannata syödä samaa salaattia joka päivä. Vaihda vihannesvalikoimaa viikottain. Lisää ruokavalioon papuja ja linssejä, jos ne puuttuvat. Pienetkin muutokset näkyvät mikrobiston koostumuksessa jo muutamassa viikossa.

Fermentoituja ruokia kannattaa tuoda takaisin arkeen, mutta oleellista on tapa: pieni annos päivittäin on arvokkaampi kuin suuri annos kerran viikossa. Säännöllisyys pitää yllä eläviä mikrobikantoja, satunnainen käyttö ei ehdi muuttaa ekosysteemiä.

Luonnossa oleskelu on mikrobiston kannalta tärkeää. Puutarhanhoito, metsäpolut ja lemmikkieläimet tuovat arkeen mikrobikontakteja, joita sisätilat eivät tarjoa. Lapsille tämä on erityisen arvokasta.

D-vitamiinin merkitys ansaitsee erillisen maininnan. Se ei ole suolistomikrobi, mutta se vaikuttaa suoliston limakalvon eheyteen ja immuunijärjestelmän säätelyyn. Suomessa puutos on yleistä pimeän talven vuoksi, ja useat tutkimukset ovat yhdistäneet matalan D-vitamiinitason kohonneeseen allergiariskiin erityisesti lapsilla.

Entä probioottilisät? Tutkimusnäyttö on lupaavaa. Tietyillä kannoilla, erityisesti Lactobacillus rhamnosus GG:llä, on osoitettu vaikutusta atooppisen ekseeman ehkäisyssä, kun lisää on annettu äidille raskauden lopulla ja vauvalle ensimmäisten kuukausien ajan.

Yksittäisten kantojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota monipuolisiin probioottivalmisteisiin, jotka sisältävät useita eri bakteerikantoja. Monimuotoisuus on mikrobiston vahvuus, ei yksittäinen superkanta.

Mikään näistä keinoista ei ole ihmelääke. Mutta yhdessä ne rakentavat olosuhteet, joissa mikrobisto voi elpyä – ja joissa immuunijärjestelmällä on paremmat edellytykset tehdä työnsä oikein.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 500 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN