Makuaisti uudistuu jatkuvasti – näin totut vähempään suolaan ja sokeriin

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Maista ruokaa, jota syöt viikoittain. Tuntuuko se enää erityisen suolaiselta tai makealta? Todennäköisesti ei – ja se voi olla osa ongelmaa. Aivot tottuvat siihen, mitä niille tarjoaa toistuvasti, ja makuaisti alkaa muuttua huomaamatta. Hyvä uutinen: sama toimii myös toiseen suuntaan, eikä se välttämättä vaadi tahdonvoimaa.

Miksi liika suola ja sokeri maistuvat ihan tavalliselta?

Miksi tuttu ravintola-annos voi yhtenä päivänä maistua yllättävän mauttomalta, vaikka resepti on pysynyt täysin samana? Syy ei ole ehkä kokin kädessä, vaan omassa makuaistissa.

Näin makuaisti toimii: se ei mittaa suolan tai sokerin absoluuttista määrää, vaan vertaa uutta ärsykettä siihen, mihin on viime aikoina tottunut. Kun samaa määrää syö säännöllisesti, aivot alkavat pitää sitä perustasona, jota vasten kaikki muu arvioidaan.

Tästä syntyy hiljainen kierre. Mitä enemmän syö suolaista, sitä vähemmän suolaisuutta maistaa – ja sitä enemmän suolaa tarvitaan, että ruoka tuntuisi ylipäätään maukkaalta. Kyse ei ole heikosta tahdonvoimasta tai huonoista valinnoista. Makuaisti tekee juuri sitä, mitä sen kuuluu tehdä: se sopeutuu siihen ympäristöön, jossa elää.

Tämä selittää sen turhauttavan hetken, kun päättää syödä terveellisemmin ja ensimmäinen vähäsuolainen ateria maistuu suoraan sanottuna pahvilta. Ruoassa ei ole vikaa – maku on vain viritetty väärään kohtaan. Ja koska kyse on virityksestä, ei pysyvästä ominaisuudesta, sen voi säätää uudelleen.

Makunystyt uusiutuvat parin viikon välein

Makunystyt eivät ole pysyviä rakenteita, jotka pysyvät samoina läpi elämän. Jokainen yksittäinen makusolu kuolee ja korvautuu uudella jatkuvasti – tämä havaittiin jo 1960-luvulla radioaktiivisilla merkkiaineilla tehdyissä kokeissa. Tutkimuksessa (Beidler & Smallman, 1965) todettiin, että yksittäisen makusolun elinikä on vain noin kymmenen päivää, minkä jälkeen sen tilalle kasvaa uusi solu makunystyn tyvestä.

Myöhemmät katsaukset ovat vahvistaneet saman: makusolun elinkaari asettuu yleisesti 10–14 vuorokauden haarukkaan riippuen solutyypistä. Käytännössä koko makunystyn solukanta vaihtuu käyttäjänsä huomaamatta parin viikon sisällä – jatkuvasti, ei vain nuoruudessa tai sairauden jälkeen.

Tämä yksityiskohta on ratkaiseva: kieleltä lähtevä suola- ja sokeriviesti ei tule samoilta soluilta viikosta toiseen, vaan koko ajan uusilta. Jos vanhat solut olivat kalibroituneet runsaan suolan tai sokerin varaan, tilalle kasvavat solut kalibroituvat sen ympäristön mukaan, jossa ne aloittavat toimintansa. Ne eivät peri edeltäjänsä totuttelua automaattisesti – ne rakentavat herkkyytensä sen perusteella, mitä kielelle päätyy juuri nyt.

Tästä seuraa suoraan käytännön mahdollisuus. Kun ruokavaliota muuttaa ja pitää muutoksen yllä useamman solusukupolven ajan, koko makunystyn ”asetusarvo” alkaa siirtyä. Ei tarvita erillistä ponnistusta tottumuksen murtamiseksi, koska keho tekee sen puolestasi jokaisen uuden solusukupolven myötä – kunhan sille antaa siihen tilaisuuden. Tämän vuoksi äkillinen, kertaluonteinen ruokavalion muutos epäonnistuu niin helposti, mutta hidas, tasainen muutos toimii.

Suolan kaipuu voi hiipua muutamassa viikossa

Suola on tavallisesti se maku, jota vähennetään viimeisenä, koska pelko mauttomasta ruoasta on niin voimakas. Todellisuudessa muutos ei vaadi koko ruokavalion mullistamista, kuten yhdysvaltalaisessa tomaattimehukokeessa havaittiin.

Tutkimuksessa (Bobowski ym., 2015) 83 aikuista jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai suolaa asteittain vähemmän sisältävää mehua 16 viikon ajan ja toinen siirrettiin suoraan vähäsuolaiseen versioon neljännellä viikolla. Molemmissa ryhmissä mieltymys vähäsuolaisempaan mehuun kasvoi merkittävästi kokeen loppuun mennessä, vaikka osallistujat söivät muuten tavanomaista, suolaista ruokavaliotaan läpi kokeen.

Tämä on tutkimuksen tärkein löydös. Suolamieltymys siirtyi kevyempään suuntaan yhden ruoan toistuvan syömisen ansiosta, ei koko ruokavalion mullistuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että voit aloittaa yhdestä ruoasta – aamupuurosta, keitosta tai leivän päällisestä – ja antaa sille muutaman viikon aikaa, ennen kuin arvioit tuloksen.

Vähennyksen tapa ei ollut ratkaiseva. Osa osallistujista koki suolan määrän tippuvan kerralla, osa hitaasti viikko viikolta, ja molemmat tiet johtivat samaan lopputulokseen. Suola ei siis vaadi tarkkaa, hidasta annostelua toimiakseen – riittää, että vähäsuolaisempaa versiota syö toistuvasti tarpeeksi pitkään. Moni huomaa tässä vaiheessa mielenkiintoisen käänteen: aiemmin täysin normaalilta maistunut suolainen ruoka alkaa maistua liian voimakkaalta, ja suolakippo pysyy pöydällä koskemattomana ilta illan jälkeen.

Konkreettisin ero syntyy siitä, mitä valitsee suolan tilalle. Yrtit, sitruuna, valkosipuli ja etikka tuovat makuun syvyyttä, jota suola ei koskaan tarjoa. Ne täyttävät juuri sen tyhjiön, joka syntyy, kun suolan määrä laskee. Kun tätä yhdistelmää jatkaa parisen viikkoa, uusi makutaso ei enää vaadi tietoista ponnistusta.

Sokerin kohdalla muutos vaatii pidemmän pinnan

Suolan tarina houkuttelee ajattelemaan, että samaa temppua voisi käyttää sokerin kanssa suoraan. Sokeri käyttäytyy makuaistissa toisin, ja se kannattaa tietää etukäteen, ettei odota tulosta väärässä aikataulussa.

Eräässä tutkimuksessa (Wise ym., 2016) terveet aikuiset osallistuivat viiden kuukauden mittaiseen seurantaan, jonka aikana osa siirtyi vähäsokerisempaan ruokavalioon kolmeksi kuukaudeksi. Todettiin, että vähäsokerisemmalla ruokavaliolla olleiden koehenkilöiden mielestä makeat ruoat ja juomat alkoivat maistua aiempaa makeammilta – makeuden koettu voimakkuus kasvoi, vaikka sokerin määrä ruokavaliossa oli laskenut.

Kynnys siis herkistyy melko nopeasti: pienempi määrä sokeria riittää tuottamaan saman makeuden tunteen. Tämä on hyvä uutinen sellaisenaan, koska se tarkoittaa, että vähemmällä pääsee samaan mielihyvään.

Samassa tutkimuksessa mieluisin makeustaso ei laskenut vastaavasti – osallistujat eivät alkaneet suosia vähäsokerisempia vaihtoehtoja siinä määrin kuin suolakokeissa on nähty. Herkkyys makeudelle muuttuu nopeammin kuin mieltymys siihen, mikä maistuu parhaalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sokerin vähentämisessä kannattaa varautua pidempään totutteluun kuin suolan kohdalla, ja arvioida onnistumista sen perusteella, riittääkö pienempi määrä yhtä hyvään makuelämykseen – ei sen perusteella, alkaako makea maistua yhtäkkiä vastenmieliseltä. Se ei ole tavoite eikä todennäköinen lopputulos. Marjat, kaneli ja vanilja tuovat makeuden tuntua ilman lisättyä sokeria, ja niiden avulla sokerin määrää voi laskea huomaamatta ilman, että ruoka menettää houkuttelevuuttaan.

Uusi maku jää osaksi arkea

Suunta on siis selvä molempien makujen kohdalla. Muutos tapahtuu toiston kautta, ei kertaluonteisen päätöksen kautta. Tässä piilee myös yleisin sudenkuoppa. Moni testaa vähäsuolaista tai vähäsokerista ruokaa muutaman päivän, toteaa sen maistuvan mitäänsanomattomalta ja palaa vanhaan. Muutaman päivän kokeilu ei ehdi näyttää mitään, koska makusolut eivät ole vielä vaihtuneet uusiin. Kärsivällisyys on tässä käytännön edellytys – ihan sama kuin odottaisi haavan parantuvan yhdessä yössä.

Toinen yleinen virhe on vaihtaa liian montaa asiaa kerralla. Kun suola, sokeri ja kaikki tutut mausteet katoavat lautaselta samana viikkona, aivoilla ei ole mitään vertailukohtaa, ja koko kokemus tuntuu hallitsemattomalta. Yhdestä ruoasta tai ateriasta aloittaminen antaa makuaistille tilaa sopeutua rauhassa.

Kun uudelle tasolle on antanut aikaa, vanha totuttu määrä voi alkaa tuntua yllättävän raskaalta tai imelältä. Sitä ei tarvitse enää vältellä tietoisesti, koska se ei enää houkuta samalla tavalla. Näin makuaisti on tehnyt työn, ei tahdonvoima.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 700 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN