Mitä rasvahappotutkimus kertoo terveydestäsi?

Artikkelin toimittaja: Anita Salo

Moni syö mielestään terveellisesti, mutta harvalla on käsitystä siitä, miltä oma rasvahappoprofiili oikeasti näyttää. Rasvahapot eivät ole vain polttoainetta tai varastoa “pahan päivän varalle” – niiden keskinäiset suhteet ohjaavat arjessa yllättävän paljon: sydämen rytmiä, verenkierron toimivuutta ja sitä, kuinka herkästi tulehdusreaktio aktivoituu kehossa.

Rasvahapot – kehon näkymätön perusta

Joka ikinen solusi on rasvahappojen ympäröimä. Solukalvo on aktiivinen rakenne, joka säätelee sitä, mitä soluun pääsee sisään ja mitä sieltä lähtee ulos. Kalvon rasvahappokoostumus määrittää sen joustavuuden, ja tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti solu viestii naapureilleen.

Rasvahapot jaetaan rakenteensa perusteella kolmeen pääryhmään. Tyydyttyneet rasvahapot ovat rakenteeltaan suoria ja jäykkiä. Ne tekevät solukalvoista tiiviimpiä. Kertatyydyttymättömät rasvahapot, joista tunnetuin on oleiinihappo, tuovat kalvoon joustavuutta. Kolmas ja ehkä merkittävin ryhmä ovat monityydyttymättömät rasvahapot, joihin omega-6- ja omega-3-sarjan rasvahapot kuuluvat.

Tässä tulee ratkaiseva yksityiskohta: elimistösi ei pysty valmistamaan kahta välttämätöntä rasvahappoa itse. Omega-6-sarjan linolihappo ja omega-3-sarjan alfalinoleenihappo on saatava ruoasta. Ne toimivat lähtöaineina, joista keho rakentaa pidemmän ketjun rasvahappoja – niitä samoja, jotka säätelevät verenpainetta, immuunipuolustusta ja hermoston viestintää. Jos lähtöaineet ovat vinossa, koko ketju kärsii.

Mistä 16 rasvahappoa kertovat?

Rasvahappotutkimus tehdään verinäytteestä. Yleensä se erottelee plasmasta 16 yksittäistä rasvahappoa ja ilmoittaa kunkin osuuden prosentteina mitattujen rasvahappojen kokonaismäärästä.

Tyydyttyneiden rasvahappojen ryhmässä mitataan myristiinihappo (MA), palmitiinihappo (PA) ja steariinihappo (ST). Näiden osuus kertoo paljon ruokavalion kokonaislaadusta, koska tyydyttynyttä rasvaa saadaan etenkin liha- ja maitotuotteista sekä prosessoidusta ruoasta. Jos tyydyttyneiden osuus on selvästi koholla, se viittaa siihen, että ruokavaliossa on liikaa kovia rasvoja suhteessa pehmeisiin.

Kertatyydyttymättömistä rasvahapoista tutkimuksessa näkyvät palmitoleiinihappo (PO), öljyhappo eli oleiinihappo (OA) ja eikoseenihappo (EA). Öljyhappo on näistä tutuin – sitä on runsaasti oliiviöljyssä, avokadossa ja pähkinöissä. Hyvä oleiinihapon taso kertoo yleensä siitä, että ruokavaliossa on laadukkaita rasvanlähteitä.

Sitten tulee se kiinnostavin osa: monityydyttymättömät rasvahapot. Omega-6-sarjasta mitataan viisi rasvahappoa – linolihappo (LA), gammalinoleenihappo (GLA), dihomogammalinoleenihappo (DGLA), eikosadieenihappo (EDA) ja arakidonihappo (AA). Omega-3-sarjasta samoin viisi: alfalinoleenihappo (ALA), oktadekatetraeenihappo (ODT), eikosapentaeenihappo (EPA), dokosapentaeenihappo (DPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA).

Yksittäisten lukujen lisäksi tutkimus laskee kaksi suhdelukua, jotka ovat koko profiilin ydin. Ensimmäinen on omega-6- ja omega-3-rasvahappojen kokonaissuhde. Toinen on arakidonihapon ja EPA:n suhde (AA/EPA), joka kuvaa tulehdusalttiutta usein suoremmin kuin mikään yksittäinen arvo.

Omega-6 ja omega-3 – miksi niiden suhde ratkaisee?

Sekä omega-6- että omega-3-rasvahapot ovat elimistölle tarpeellisia – keho tarvitsee molempia. Ongelma ei ole kumpikaan ryhmä yksinään, vaan se, missä suhteessa niitä on toisiinsa nähden. Ihminen kehittyi ruokavaliolla, jossa omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde oli lähellä lukua 1:1. Nykyisessä länsimaisessa ruokavaliossa suhde on tyypillisesti jotain aivan muuta – tutkimusten mukaan 15:1 tai jopa korkeampi (Simopoulos, 2002).

Mistä tämä vinoutuma johtuu? Arkisesta ruoasta. Auringonkukka- ja soijaöljy, prosessoidut välipalat, valmisruoat ja tehotuotettu liha nostavat omega-6-kuormaa päivä päivältä. Samaan aikaan omega-3-lähteet – rasvainen kala, pellavansiemenet, saksanpähkinät, merilevät – jäävät monella liian vähälle. Keho saa siis raaka-aineita tulehdusreaktioiden käynnistämiseen, mutta liian vähän välineitä niiden sammuttamiseen.

Kun omega-6-rasvahappojen osuus kasvaa suhteettoman suureksi, elimistön tulehdusvaste voimistuu ja pitkittyy. Simopoulos osoitti katsauksessaan, että jo suhteen laskeminen tasolle 4:1 oli yhteydessä merkittävästi pienempään sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Nivelreumapotilailla suhde 2–3:1 hillitsi oireita selvästi.

Rasvahappoprofiilitutkimuksessa tämä suhdeluku lasketaan automaattisesti. Jos suhde on selvästi yli 4:1, se on konkreettinen signaali siitä, että ruokavalio kaipaa korjausta omega-3-rikkaampaan suuntaan. Eikä kyse ole välttämättä isoista muutoksista. Kaksi kala-ateriaa viikossa, kourallinen rouhittuja pellavansiemeniä aamupalaan ja laadukas omega-3-lisäravinne voi siirtää suhdetta merkittävästi parempaan suuntaan muutamassa kuukaudessa.

Piilossa oleva tulehdus – AA/EPA-suhteen merkitys

Omega-6/omega-3-suhde antaa kokonaiskuvan, mutta AA/EPA-suhde menee syvemmälle. Se vertaa kahta yksittäistä rasvahappoa, joilla on kehossa hyvin erilaiset tehtävät – ja joiden keskinäinen tasapaino kertoo matala-asteisesta tulehduksesta enemmän kuin useimmat perusverikokeet.

Arakidonihappo (AA) on omega-6-sarjan pitkäketjuinen rasvahappo, jota keho tarvitsee muun muassa immuunipuolustuksen aktivoimiseen ja kudosten korjausreaktioihin. Mutta kun AA:ta on solukalvoissa liikaa suhteessa EPA:han, elimistö tuottaa enemmän tulehdusta edistäviä välittäjäaineita – prostaglandiineja ja leukotrieeneja.

Miksi tällä on väliä arjessa? Matala-asteinen tulehdus ei nosta kuumetta eikä aiheuta kipua, mutta se kuluttaa kehoa vuosien mittaan. Tutkimuksissa sitä on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, ylipainoon ja jopa mielialahäiriöihin.

Korkea AA/EPA-suhde on kuin hälytys, joka vilkkuu hiljaa taustalla – sitä ei huomaa ilman mittausta. Juuri tämä tekee AA/EPA-suhteesta arvokkaan seurantatyökalun. Kun teet ruokavalioon muutoksia, suhdeluvun kehitys kertoo konkreettisesti, onko suunta oikea.

Näin voit vaikuttaa

Rasvahappoprofiili on tilannekuva, joka muuttuu ruokavalion mukana – ja usein yllättävän nopeasti. Tutkijat (Harris ym., 2004, 2009) kehittivät niin kutsutun omega-3-indeksin, joka mittaa punasolujen EPA- ja DHA-pitoisuutta. Heidän tutkimuksensa osoittivat, että indeksin nostaminen yli 8 prosentin oli yhteydessä merkittävästi pienempään sydänkuolleisuuden riskiin, kun taas alle 4 prosentin taso tarkoitti korkeinta riskiä. Hyvä uutinen on, että indeksi reagoi ruokavalion muutoksiin jo viikkojen kuluessa.

Tehokkain yksittäinen keino nostaa omega-3-tasoja on rasvainen kala. Lohi, silakka, silli, makrilli ja sardiini sisältävät EPA:ta ja DHA:ta. Jos kala ei maistu tai sitä ei pysty syömään säännöllisesti, kalaöljy- tai leväöljylisäravinne on käytännöllinen vaihtoehto. Leväöljy sopii myös kasvissyöjille, koska se sisältää DHA:ta ilman eläinperäisiä ainesosia.

Kasvikunnan omega-3-lähteistä pellavansiemenet, chia-siemenet ja saksanpähkinät tarjoavat jonkun verran alfalinoleenihappoa. Ne ovat hyödyllinen lisä kokonaisuuteen. Omega-6-kuormaa voi puolestaan keventää vaihtamalla auringonkukkaöljyn oliiviöljyyn ja vähentämällä pitkälle prosessoituja ruokia.

Yhtä tärkeää kuin yksittäiset muutokset on niiden seuranta. Ensimmäinen testi antaa lähtötason. Se hetki, kun toinen mittaus näyttää suunnan esimerkiksi 3–6 kuukauden päästä,, on usein käännekohta. Silloin tekeminen muuttuu varmaksi etenemiseksi. Kun näet vaikutuksen, on paljon helpompi jatkaa.

Haluatko saada lisää tietoa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista tai vinkkejä miten voit lähteä liikkeelle elämäntapamuutoksessa?

TerveysSummit VIP-jäsenyydellä näet nämä ja kaikki muut yli 500 TerveysSummit-haastattelua, joista saat käytännön vinkkejä ja tietoa oman ja läheistesi hyvinvoinnin edistämiseksi!

TUTUSTU VIP-JÄSENYYTEEN